YMPÄRISTÖTILANNE VENÄJÄLLÄ: HAASTEET, AKTIVISTIEN STRATEGIAT, MUUTOKSET

Teksti: Anna Kozonina

Connecting Points-ohjelman puitteissa tapahtuva Kone-säätiön rahoittama kolmevuotinen Reside/Sustain: Finnish & Russian experiences/initiatives/practices -hanke keskittyy residenssien toiminnan ekologisiin mahdollisuuksiin. Tavoitteena on tarkastella kuinka residenssiorganisaatio voi toimia alustana, joka yhdistää eri tavoitteita ja aktivoi käytännön ratkaisuja osana temaattista ajattelua ympäristö- ja ekologisista näkökulmista. 

Projekti perustuu kolmen yksityisen toimijan Miina Hujalan, Adel Kimin ja Angelina Davydovan yhteistyöhön. Joka heistä tuo mukanaan oman erityisosaamisensa sekä kontaktipintansa. 

Anna Kozonina on haastattelut projektin yhteistyökumppaneita saadakseen lisätietoja heidän taustoistaan ja näkökulmistaan.

Sarjan toinen haastattelu on keskustelu Angelina Davydovan kanssa. Angelina on pietarilainen journalisti, joka on erikoistunut nyky-Venäjän ekologiaan ja ympäristöön. Hän on myös johtaja järjestössä, joka tekee yhteistyötä Venäjän ja EU:n välillä ympäristö- ja ilmastoaiheisiin liittyen.

Anna Kozonina: Tämän haastattelun tarkoitus on tutustuttaa englannin- ja venäjänkieliset lukijat yleiseen tilanteeseen ympäristöön liittyvän aihepiirin suhteen nyky-Venäjällä. Aihe on hyvin laaja, joten suosittelen käymään läpi tärkeimmät aihealueet, jotta yleisö pääsee mukaan ja pystyy keskittymään asiantuntijalausuntoosi. Aloitetaan hahmottamalla summittaisesti Venäjän oleellisimmat ympäristöongelmat tällä hetkellä.

Angelina Davydova: Venäjä on erittäin iso ja epätasaisesti asuttu maa. Kaksi kolmasosaa väestöstä asuu maan eurooppalaisessa osassa. Aasian osassa ihmiset asuvat enimmäkseen etelärajan varrella. On alueita, joissa asutus on erittäin tiivistä, esimerkiksi Moskovassa ja alueissa sen ympärillä sekä muissa Venäjän eurooppalaisen osan suurissa kaupungeissa. Ja päinvastoin, on alueita, joissa on hyvin harva asutus. Siksi ympäristöongelmiin on hyvin vaikea antaa yleistä vastausta, koska suurimmalla osalla niistä on alueellinen alkuperä.

Yleisesti ottaen on olemassa globaaleja ja paikallisia ongelmia. Kaksi suurinta globaalia ongelmaa ovat ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Ilmastonmuutos on viime aikoina tullut näkyvämmäksi: poliitikot, yritykset tai tavalliset ihmiset eivät enää voi sivuuttaa tätä ongelmaa. Luonnon monimuotoisuuden ongelmaa Venäjällä käsittelevät toistaiseksi vain asiantuntijat.

Alueellisista ja paikallisista ongelmista yksi suurimmista ja tunnetuimmista on roskat ja jätteet. Nykyään kaikki ovat kiinnostuneita jätteen vähentämisestä ja kierrätyksestä: kansalaisaloitteita on paljon, protestiaaltoja leviää tietyille alueille. Tässä yhteydessä voidaan mainita protestit toimivia (kuten Moskovan alueella) tai suunniteltuja polttolaitoksia (kuten Tatarstanissa), tai kaatopaikkoja (myös Moskovan alueella, Shiyesissä jne.) vastaan.

Toinen paikallinen ongelma on ilman ja veden saastuminen sekä ongelmallinen  tiedonsaanti ympäristöolosuhteista. Toinen ensisijaisesti kaupunkiympäristölle tai kaupungistumiselle ominainen ongelma on tietysti viheralueet. Puistojen suojelua ja maisemointia varten järjestetään alueellisia kampanjoita. Esimerkkejä tästä ovat Pietarin Zarosli-puiston aloite ja Permin Tšernjajevin metsänsuojelu kampanja.

Metsäpaloja on joka kevät ja kesä. Joinakin vuosina tämä ongelma on noussut huomioon alueellisella ja jopa kansainvälisella tasolla, kuten Siperian tulipalot vuonna 2019. Useimmiten nämä ovat kuitenkin yksittäisten alueiden paikallisia vaikeuksia.

Kaikki nämä ongelmat ovat pääsääntöisesti julkisia ja herättävät sekä poliitikkojen että yleisön huomion. Mutta edelleen on ongelmia, jotka eivät ole niin ilmeisiä suurelle yleisölle, ja ovat yksinomaan asiantuntijoiden huolenaiheita. Tähän kategoriaan kuuluu esimerkiksi Etelä-Venäjälle tyypillinen vesivarojen väheneminen sekä aavikoituminen, esimerkiksi Kalmykiassa ja Dagestanissa. Useilla alueilla, mukaan lukien arktinen alue, on kysymys niin sanotuista kertyneistä ympäristövahingoista.

Tämä on perintöä Neuvostoliiton aikaisten yritysten toiminnasta, jotka ovat jo pitkään sitten lopettaneet olemassaolonsa, mutta joiden negatiiviset ympäristövaikutukset ovat edelleen oleellisia ja konkreettisia ja joita täytyy käsitellä. Sen lisäksi on jatkuvasti olemassa konkreettisia esimerkkejä teollisuusyritysten aiheuttamasta saastumisesta. Tämä koskee erityisesti Uraliaa ja Siperiaa.

AK: Voimmeko keskustella tarkemmin ympäristöongelmien jakautumisen dynamiikasta alueittain?

AD: Luonnollisesti, harvaan asutuilla alueilla, joilla taloudellinen aktiivisuus on matalaa, ympäristötilanne on aina parempi. Paikoissa, missä on enemmän ihmisiä, taloudellista toimintaa ja antropogeeninen paine ympäristöön on suurempi, tilanne on huonompi. Ihannealueet ovat todennäköisesti Keski-Venäjällä: siellä on vähän ihmisiä, teollinen ja taloudellinen aktiivisuus on yleisesti matalaa.

Jos tarkastellaan tiettyjen ongelmien ja alueiden välistä suhdetta, niin metsäpalot ovat pääasiassa tyypillisiä Siperiassa ja Kaukoidässä. Kaupunkien teollinen saastuminen on tyypillistä Uralin ja Siperian kaupungeille. Useat ongelmat ovat tyypillisiä suurille kaupungeille riippumatta siitä, missä maanosassa ne sijaitsevat. Kaupungin ollessa suuri ilmansaasteet aiheuttavat ongelmia. Ongelma on myös vanhentunut vesi-infrastruktuuri, kun viemaristöä ei puhdisteta kokonaan ja vesivarat saastuvat. Tämä riippuu myös alueesta ja väestöntiheydestä sekä teollisesta toiminnasta.

AK: Minua mietityttää, miten näiden ongelmien tutkimus sekä hallinta on järjestetty Venäjällä ja mitkä tahot osallistuvat ympäristöprosesseihin. Valtio, suuryritykset, aktivistit? Mitkä ne ovat ja miten ne liittyvät toisiinsa?

AD: Tässäkin on paikallisia erityispiirteitä. Eri alueiden toimijoiden välisiä suhteita voidaan järjestää monilla eri tavoin. Mutta yritän antaa yleiskuvan, joka on seuraavanlainen:

Toisaalta on olemassa tutkimusyhteisö, joka kerää tietoa ja julkaisee säännöllisesti raportteja Venäjän ilmaston muuttumisesta ja ympäristötilanteesta. Useat alueet valmistelevat erittäin hyviä raportteja ympäristön tilasta tietyillä alueilla. Esimerkiksi Moskovaa ja Pietaria käsitteleviä perusteellisia analyyttisia raportteja julkaistaan kerran vuodessa. Näin ei valitettavasti tapahdu monilla muilla alueilla. 

Tilanne poliittisten toimijoiden ja viranomaisten kanssa on myös melko monimutkainen. Toisaalta valtion viranomaiset ovat viime vuosina yrittäneet uudistaa ympäristölainsäädäntöä. Tähän kuuluu jätehuoltojärjestelmän uudistaminen, metsäteollisuuden uudelleenorganisointi, parhaaseen käytettävissä olevaan teknologiaan perustuva yritysten säännöstelyn käyttöönotto sekä hiilisääntelyn käyttöönotto Venäjällä. Toisaalta ympäristölainsäädäntöä yritetään lieventää useissa kohdissa, usein suuryritysten painostuksesta.

Esimerkiksi nyt yritykset yrittävät jälleen kerran muuttaa erityisen suojeltuja luonnonalueita koskevaa lainsäädäntöä yksinkertaistaakseen sääntöjä joidenkin alueiden varaamiselle rakennustarkoituksiin.Tämä tehdään suurten kaupallisten toimijoiden, jotka haluavat kehittää matkailua ja rakentaa sinne lomakohteita, etujen vuoksi. Ympäristönsuojelijat pyrkivät taistelemaan näitä aloitteita vastaan.

AK: Viime aikoina ekoaktivistien työ on ollut yhä näkyvämpää, vaikka Venäjällä se on poliittisista syistä erittäin vaikeaa. Mihin yhdistät tällaisen toiminnan kasvun maassa?

AD: Kyllä, vaikka paine aktivisteja kohtaan kasvaa jatkuvasti Venäjällä, eri ryhmien toiminta on voimistunut viime aikoina. Tämä johtuu toisaalta yleisen kansainvälisen agendan vaikutuksesta, joka on viime aikoina pyrkinyt korostamaan ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen kysymyksiä. Toisaalta tutkimukset osoittavat yhteyden talouskasvun ja ekologisen tiedostamisen välillä. Huolimatta siitä, että venäläisten reaalitulot ovat enimmäkseen laskeneet vuodesta 2014 lähtien, maan BKT henkeä kohti on lähes kaksinkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana. Tietoisuus ympäristöongelmista ja ympäristötiedon saatavuuden vaatiminen on vähitellen muodostumassa uudeksi normaaliksi. Ja tietysti aktivistiryhmiä syntyy reaktiona akuutteihin ympäristöongelmiin tietyissä paikoissa. Siksi ekoaktivismi on useimmiten alueellista, paikallista ja hyperpaikallista.

AK: Mihin ympäristöasioihin aktivistit keskittyvät Venäjällä?

AD: He valitsevat yleensä aiheita, jotka ovat tärkeitä heidän kotiseudulleen. Näitä voi olla ympäristöä saastuttavien yritysten toiminta, kaupunkialueiden viheralueiden tuhoaminen, laiton puunkorjuu, veden ja ilman saastuminen, uusien ja mahdollisesti vaarallisten laitosten ja polttolaitosten rakentaminen, luotettavien ympäristötietojen saatavuuden puute, sekä jätteisiin ja jätehuoltoon liittyvät ongelmat.

AK: Minkälaisia ekoaktivismin muotoja on olemassa Venäjällä?

AD: On olemassa useita yleisiä muotoja. Näkyvimmät tiedotusvälineissä ovat protestiryhmät. Nämä ovat lyhytaikaisia yhdistyksiä, jotka syntyvät tietyn paikallisen ongelman ympärillä eivätkä yleensä muodosta pitkällä aikavälillä kestäviä aloitteita. Nämä voivat olla asukkaiden yhdistyksiä paikallista saastelähdettä vastaan – esimerkiksi teollisuusyritystä tai polttolaitosta – tai kohdistua viheralueiden asuinrakentamista vastaan. Viime vuosien näkyvimmistä esimerkeistä on vuonna 2018 alkanut kampanja, joka vastusti kaatopaikan rakentamista Shiyesin asemalle Arkangelin alueella.

Yleensä aktivistit järjestäytyvät sosiaalisten verkostojen kautta ja lopettavat toimintansa heti, kun konflikti on ratkaistu. Mutta joskus näistä ryhmistä tulee yhdistyksiä, jotka syntyvät yhteisten ongelmien ja etujen ympärille. Esimerkkinä on Pietarin vihreä koalitio (the Green Coalition of St. Petersburg), jonka tavoitteena on yhdistää kaikki puistojen ja viheralueiden tuhoamista vastaan taistelevat julkiset ryhmät. Toinen esimerkki on Moskovan ja Moskovan alueen ekoryhmien liitto.

Toinen toimintamuoto on, kun aktivistit yrittävät toiminnallaan kompensoida valtiollisen tai kunnallisen infrastruktuurin puutetta. Tämä suuntaus näkyy parhaiten jätteen keräyksessä. Paikoissa, missä lajittelua ei ole järjestetty, aktivistit yrittävät järjestää sen itse. Hyvä esimerkki on Razdelny Sbor ("Lajittelu") -liike, joka toimii koko maassa. Se on aloite uusien jäteinfrastruktuurien luomiseksi – esimerkiksi järjestämällä jätepisteitä ja kehittämällä koulutusprojekteja.

Kolmas aktivismin tyyppi keskittyy ympäristö- ja kaupunkisuunnittelupolitiikan julkiseen seurantaan ja valvontaan valtiollisella, alueellisella ja kunnallisella tasolla. Yleensä tässä keskitytään hankkeiden toteuttamisprosesseihin ja budjetin jakamiseen. Riippumattomat tarkkailijat joskus kehittävät myös vaihtoehtoisia menetelmiä ja työkaluja ympäristötietojen arviointiin – varsinkin kun tietoja on vähän tai ne ovat epäluotettavia – tai käynnistävät kampanjoita ympäristötiedon saatavuuden varmistamiseksi, mikä vaatii avoimuutta ja vastuullisuutta.

Riippumattomat tarkkailijat kehittävät joskus myös vaihtoehtoisia menetelmiä ja työkaluja ympäristötietojen arviointia varten – varsinkin kun tietoja on tuskin saatavilla tai ne ovat epäluotettavia – tai käynnistävät kampanjoita ympäristötiedon saatavuuden varmistamiseksi, vaatien avoimuutta ja vastuullisuutta.

Aktivistit esimerkiksi luovat omia vaihtoehtoisia saastekarttoja, jakavat mobiililaitteita ilmanlaadun seurantaa varten paikallisille asukkaille ja sitten yhdistävät nämä tiedot integroiduksi kartaksi. Muutama esimerkki: "Krasnojarsk. Nebo" ("Krasnojarsk. Sky") ja "Chelyabinsk, dyshi" ("Tšeljabinsk, hengitä").

AK: Toimivatko aktivistit yleensä itsenäisinä organisaatioina, jotka vastustavat viranomaisten toimintaa, vai onko esimerkkejä muodollisemmista menetelmistä ja yhteistyöstä valtion kanssa?

AD: Itsenäiset organisaatiot ja ruohonjuuritason aloitteet ovat yleinen ilmiö. Pääsääntöisesti ihmiset yhdistyvät epävirallisten kanavien kautta – pääasiassa sosiaalisten verkostojen kautta, joiden kautta vaihdetaan tietoa, julkaistaan ​​tilastoja sekä lisätään näkyvyyttä laajan yleisön keskuudessa. Sosiaalisten verkostojen lisäksi aktivistit käyttävät avoimen lähdekoodin tietoteknologioita, kuten kartoitustekniikoita, verkkoalustoja, sovelluksia sekä muita käyttäjäystävällisiä käyttöliittymiä, jotka mahdollistavat laajemman yleisön osallistumisen.

Useat ekoryhmät tekevät tiivistä yhteistyötä "Teplitsa Sozialnykh Technologiy":n ("Sosiaalisten teknologioiden kasvishuone") asiantuntijoiden kanssa. Se on kansalaisjärjestö, joka auttaa aktivisteja integroimaan digitaalisia verkkotyökaluja löytääkseen parempia ratkaisuja ongelmiinsa.

Mutta on myös olemassa esimerkkejä yhteistyöstä viranomaisten kanssa. Esimerkiksi joka vuosi Moskovassa tapahtuva Venäjän kansalaisfoorumi tarjoaa ympäristöryhmille alustan työnsä koordinoimiseksi ja yhteisen kannan muodostamiseksi ympäristöpoliittisiin kysymyksiin.Venäjän Sosiaaliekologisen Liiton vuosikonferenssi kokoaa yhteenkansalaisyhteiskunnan edustajat, jotka työskentelevät muun muassa energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden parissa. He pyrkivät kehittämään järkevää palautetta kansainväliseen ja Venäjän ilmastopolitiikkaan. Heidän mielipiteensä tuodaan esiin Venäjän viranomaisten ja kansainvälisen yhteisön YK:n ilmastokonferensseissa.

Hedelmällinen yhteistyö valtion päättäjien kanssa ei kuitenkaan aina ole mahdollista. Se on erityisen vaikeaa, jos mielenosoituksen kohteena on korruptio asetelma, jossa on mukana paikallisviranomaisia ​​ja elinkeinoelämän edustajia. Tässä tapauksessa kansalaisaktivistit voivat järjestää mielenosoituksia ja yrittää kiinnittää alueellisten tai valtion viranomaisten huomion ongelmaan, mennä oikeuteen ammattilaisasianajajien tuella tai toimia usealla tasolla samanaikaisesti. Joskus viranomaiset tietysti vainoavat aktivisteja, ja heidän on lähdettävä alueelta tai jopa maasta. 

AK: Palataanpa merkittävien ympäristöalan toimijoiden listalle. Mainitsit yritysten osallistumisen liike- ja lobbaustoimiin kaupallisten tavoitteiden saavuttamiseksi, mikä voi olla haitallista ympäristölle. Onko kuitenkin positiivisia esimerkkejä kaupallisen alan ympäristötoiminnasta ja ympäristötietoisen liiketoiminnan kehityksen suuntauksista?

AD: Tietysti globaalit ympäristötrendit vaikuttavat venäläisiin yrityksiin. Jos vielä muutama vuosi sitten suuryritykset saattoivat suhtautua skeptisesti kestävän kehityksen tai ilmastonmuutoksen aiheisiin, nyt jopa öljyä ja kaasua tuottavia yrityksiä on mukana näissä keskusteluissa ja ne tekevät suunnitelmia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi sekä kirjoittavat vastuullisuusraportteja. Mutta tietysti monissa tapauksissa se on vain tyhjää puhetta.

On myös uusia yrityksiä, jotka ovat olleet alusta lähtien ympäristötietoisia. Esimerkkinä ovat pienet myymälät, jotka myyvät tavaroita ilman pakkauksia ja paikalliset vaatemerkit toimien paikallisella tuotannolla. Luomuviljelijöitä syntyy yhä enemmän, tämä on toinen mielenkiintoinen ala joka ymmärtää, että teollinen maatalous on haitallista ympäristölle. Ekologisesti ja sosiaalisesti suuntautuneita yrityksiä syntyy jatkuvasti pienillä ja keskisuurilla liiketoiminnan aloilla. 

AK: Millainen motivaatio olla ympäristöystävällisellä yrityksellä voi olla trendipaineen lisäksi?

AD: Ensinnäkin maineriskit motivoivat yrityksiä. Kansainväliset vaatimukset lisääntyvät vuosi vuodelta ja ne pakottavat yritykset olemaan läpinäkyviä ja investoimaan kestävään kehitykseen. Myös sijoittajat alkavat vaatia tätä, joten on myös suora taloudellinen kannustin. Motivaationa toimivat myös valtion uudet tuotanto- ja päästöstandardit. Suuremman markkinaosuuden saavuttamiseksi yritysten on myös usein löydettävä erityinen kohderyhmänsä ympäristösuuntautuneille tuotteille.

AK: On olemassa sellainen asia kuin viherpesu. Tämä termi kuvaa tilannetta, jossa yritys tai jokin muu instituutio (mukaan lukien kulttuurialan organisaatiot) käyttävät ympäristöagendaa PR-tekniikkana jatkaakseen toimintaansa. Eli yritystä tai laitosta ekologisoidaan, mutta itse asiassa tällaisen toiminnan vaikutus ei hyödytä ympäristöä millään tavalla ja voi jopa pahentaa sitä. Onko olemassa tutkimuksia uusien "ekoyritysten" todellisesta ekologisesta tehokkuudesta Venäjällä?

AD: Sanoisin, että jokainen tilanne on syytä pohtia erikseen ja seurata ympäristö- ja asiantuntijaorganisaatioiden raportteja, koska he ovat useimmiten ne, jotka "paljastavat" viherpesu-tapauksia. Venäjän käytännössä tätä tekevät joko ympäristöalan ammattijärjestöt, kuten Greenpeace, tai toimittajat ja ekobloggaajat tai asiantuntijakeskukset, esimerkiksi Eco-Union, joka käsittelee muun muassa ympäristösertifiointi asioita. Pelkäänpä, että ei ole olemassa yleisiä tapoja tarkistaa, tapahtuuko viherpesua.

AK: Reside / Sustain -hanke, jonka puitteissa toteutamme tämän haastattelun, tutkii miten residenssit voivat olla kestävän kehityksen toimijoita. Missä määrin termiä "kestävä kehitys" käytetään Venäjällä ja mitä sillä tarkoitetaan?

AD: Kestävä kehitys tarkoittaa taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen tekijöiden harmonista yhdistelmää. Kestävä kehitys tarkoittaa Venäjällä, kuten muuallakin maailmassa, taloudellista kehitystä, jossa ympäristö- ja yhteiskunnalliset aspektit otetaan huomioon. Se ei tuhoa ympäristöä tai yrittää vähentää sen (kehityksen) haitallisia vaikutuksia ja kiinnittää huomiota sosiaalisiin tekijöihin: ihmisten hyvinvointiin, eriarvoisuuden vähentämiseen ja hyvinvoinnin parantamiseen.

On huomattava, että joskus tämä termi aiheuttaa hämmennystä, koska sana "kestävä" venäjäksi on lähellä vakauden käsitettä. Joskus puhuessaan kestävästä kehityksestä taloustieteilijät tarkoittavat ”tasaisesti kehittyvää” taloutta, joka ei välttämättä sisällä ympäristöllisiä ja sosiaalisia tekijöitä.

Mutta yleisesti ottaen tämän termin käyttö venäjänkielisessä kontekstissa vastaa globaaleja suuntauksia ja yleistä ymmärrystä. Ja nähdäkseni kestävän kehityksen asialista Venäjällä on varmasti kiristynyt viime vuosina.

AK: Oletko havainnut muutoksia Venäjän väestön käyttäytymisessä ja ympäristötietoisen käyttäytymisen muodostumisessa viime vuosina? Näyttääkö se laajalle yleisölle oleelliselta asialta? Onko olemassa koulutusohjelmia, jotka auttavat ihmisiä ymmärtämään tärkeimpiä ekologisia kysymyksiä?

AD: Tuntuu siltä, että eettisen ja tietoisen kulutuksen kysymykset ovat yleistymässä suuren yleisön keskuudessa. Vastauksena tähän kysyntään on syntymässä koulutusohjelmia ja aktivistialoitteita, ympäristöbloggaaminen kehittyy.

Mukana on monia toimijoita. Perinteisesti ne ovat kansalaisjärjestöjen, julkisten järjestöjen ja valtion aloitteita. Toisaalta viime vuosina on ilmaantunut paljon yrityksiä, jotka edistävät kestävää kulutusta ja antavat asiakkaille mahdollisuuden valita eettisempiä ja ympäristöystävällisempiä brändejä.

Esimerkkinä on ”Teper Tak” ('Tästä lähtien asia on näin). Tämä on ryhmä saman henkisiä ihmisiä, jotka auttavat tavallisia ihmisiä lähtemään huolellisen kulutuksen tielle ja samalla auttavat pieniä ja keskisuuria yrityksiä luomaan edullisia palveluita tiedostaville kuluttajille sekä löytämään ratkaisuja roskamäärän ja resurssien kulutuksen vähentämiseen.

Ekobloggaajat tekevät paljon tällä alalla– viime aikoina heitä on ilmaantunut paljon Instagramiin, VKontaktiin, Facebookiin ja YouTubeen. He kertovat yleisölleen, mistä tietyt tuotteet on valmistettu, kommentoivat tuotteiden sisältöä, avaavat keskusteluja tavaroiden sertifioinnista ja testaavat ympäristöystävällisiä tuotteita itse.

AK: Millaisen roolin taide voisi mielestäsi ottaa kestävän kehityksen edistäjänä?

AD: Luulen, että opetuksellisen – se voi puhua ongelmista ja tavoista ratkaista ne sekä herättää huomiota.

AK: Ja mikä voisi olla residenssien rooli?

AD: Toisaalta residenssi on yleensä tietty paikka, joka sijoittuu paikalliseen kontekstiin ja taiteilijat viettävät siellä paljon aikaa. Tämä tarkoittaa, että residenssi voi antaa taiteilijoille mahdollisuuden tutkia ympäristöä, mennä syvemmälle oleskelunsa ekologisiin ja sosiaalisiin komponentteihin ja siten työskennellä kestävän kehityksen aiheiden parissa.

Toisaalta residenssi antaa taiteilijalle mahdollisuuden pitää taukoa, asettua uuteen tilanteeseen ja miettiä, miten alueellinen liittyy globaaliin, tutkia näitä yhteyksiä ja esittää niitä muille.

Lisäksi residenssit työskentelevät taiteilijoiden lisäksi myös suuren yleisön kanssa ja tekevät näyttelyitä sekä työskentelevät paikallisten yhteisöjen kanssa ja esittelevät taiteilijoiden toiminnan tuloksia, joten he voivat suorittaa opetuksellista tehtävää. Nämä ovat kolme työn pääsuuntaa, jotka havaitsen.

AK: Mikä on henkilökohtainen kiinnostuksesi Reside/Sustain –projektiin osallistumiselle?

AD: Pidän projekteista, jotka tapahtuvat eri alueiden risteyksessä. On aina jännittävää työskennellä ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita alastasi ja osaamisestasi, mutta jotka ajattelevat täysin eri tavalla ja työskentelevät muiden tutkimusmenetelmien ja ilmaisukeinojen parissa.

Aloitin matkani kohti ekologiaa vuonna 2008 Moving Baltic Sea -hankkeen ansiosta, joka yhdisti ekologian ja kulttuurin aloja. Se järjestettiin liikkuvana festivaalina: Saksan pohjoisrannikolta laiva purjehti Itämeren etelärannikolle, ja jokaisessa kaupungissa jossa se pysähtyi, tapahtui ekologiaa ja kulttuuria yhdistäviä tapahtumia. Järjestettiin keskustelutapahtumia, ympäristöelokuvien näytöksiä purjeveneillä, teatteriesityksiä, valokuvanäyttelyitä – se sisälsi monia eri ilmaisumuotoja. Pietarissa osallistun säännöllisesti Eco Cup -festivaaliin ja autan sen järjestelyissä. Sen järjestäjät tuovat Venäjälle parhaat ympäristöelokuvat ympäri maailmaa ja esittävät niitä eri paikoissa, organisoivat keskusteluja, työpajoja ja näin tuovat ympäristöongelmia laajan yleisön nähtäväksi.

Vuonna 2019 osallistuin Barents Environmental Film Festivalille. Se tapahtui osittain Petroskoissa, osittain Joensuussa, Suomessa. Festivaalilla esiteltiin myös ympäristöelokuvia, keskusteltiin kestävästä kehityksestä, ilmastosta ja syklisestä taloudesta. Kaupunkilaisille järjestettiin työpajoja ympäristöystävällisestä elämäntavasta ja elokuvateollisuuden ammattilaisille erillinen seminaari siitä, miten elokuvatuotannon prosessista voi tehdä ympäristöystävällisempää.

Vuonna 2018 osallistuin Biennial of Environmental Art:iin Ii-kunnassa Suomen länsirannikolla. Meillä oli yhteinen venäläis-amerikkalainen projekti taiteilijoiden Andrea Stanislav ja Dean Lozow kanssa, jossa olin vastuussa ympäristöteemasta. Toteutimme useita kymmeniä haastatteluja kaupungin asukkaiden kanssa, joissa puhuimme ilmasto- ja ympäristötilanteen muutoksista viime vuosikymmeninä. Käytimme heidän vastauksiaan ääniteoksen luomisessa ja tulostimme heidän muotokuvansa mini-rintamerkkeihin, jotka Andrea ja Dean asettivat sitten vaatteisiinsa kävellessä ympäri kaupunkia projektin esityspäivänä. 

Toivon siis rikastuttavani Reside and Sustain -projektia kokemuksellani ja ymmärrykselläni nyky-Venäjän ilmastokysymyksistä sekä osallistuvani perusteellisempien ideoiden kehittämiseen siitä, miten residenssit voivat olla kestävän kehityksen toimijoita.

[HUOMIO: Haastattelu tehtiin vuonna 2021, hanke Reside / Sustain- jatkuu yhä, mutta vallitsevan tilanteen, ja Ukrainan sodan tuoman muutoksen kontekstissa. Tarkemmin muutoksista ja ajankohtaisesta toiminnasta luettavissa verkkosivultamme.]