VÄÄJÄÄMÄTTÖMÄSTI YHTEENKIETOUTUNEET: TAITEILIJARESIDENSSIT JA KESTÄVÄN KEHITYKSEN KÄYTÄNNÖT

Teksti: Anna Kozonina

Connecting Points-ohjelman puitteissa tapahtuva Kone-säätiön rahoittama kolmevuotinen Reside / Sustain: Finnish & Russian experiences/initiatives/practices -hanke keskittyy residenssien toiminnan ekologisiin mahdollisuuksiin. Tavoitteena on tarkastella kuinka residenssi voi toimia alustana, joka yhdistää eri tavoitteita ja aktivoi käytännön ratkaisuja osana temaattista ajattelua ympäristö- ja ekologisista näkökulmista. 

Projekti perustuu kolmen yksityisen toimijan Miina Hujalan, Adel Kimin ja Angelina Davydovan yhteistyöhön. Joka heistä tuo mukanaan oman erityisosaamisensa sekä kontaktipintansa. 

Anna Kozonina on haastattelut projektin yhteistyökumppaneita saadakseen lisätietoja heidän taustoistaan ja näkökulmistaan. Sarjan kolmas haastattelu on keskustelu Miina Hujalan kanssa. Miina on Connecting Points-ohjelman kuraattori, taiteilija ja Reside/Sustain-hankkeen alkuunpanija. 

Anna Kozonina: Olet nyt pari vuotta kuratoinut HIAP:in Connecting Points -ohjelmaa. Voisitko kertoa enemmän siitä, kuinka taustasi ja henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteesi vaikuttivat päätökseesi aloittaa Reside / Sustain -hanke? Mikä on kestävän kehityksen teeman rooli omassa työssäsi ja kiinnostuksen kohteissasi?

Miina Hujala: Aloin miettiä, mitä oma työni Connecting Points-ohjelmassa pitää sisällään. Taiteilijataustastani johtuen minulle on erittäin tärkeää tarkastella "mitä olen tekemässä" ja pyrkiä näkemään miten asioita voitaisiin tehdä toisin siten, että se hyödyttäisi pyrkimyksiäni joita minulla saattaisi olla. Uskon, että jatkuva oman tekemisensä tarkkailu lisätyllä kriittisellä kyseenalaistamisella on tärkeä osa työskentelyä. Joten muutaman vuoden jälkeen organisoituani ohjelmaa (yhdessä kumppanini Arttu Merimaan kanssa) – ja itsekin jonkin aikaa residensseissä aikaa viettäneenä – halusin kaivautua syvemmälle siihen, kuinka työssämme voisimme huomioida kiireellisen tarpeen tehdä muutoksia, joista yksi tärkeä on ilmastonmuutoksen vaikutusten rajoittaminen.

Väistämättä tämä on kysymys, joka kattaa koko toiminnan ja on osa kaikkea sekä liittyy "kaikkeen" (mitä syömme, miten vuorovaikutamme ja miten liikumme). Siksi "kestävyyden” mahdollisuuden tarkastelu muodostui tietyllä tavalla keskeiseksi. Mielestäni "uusiutuvuus" olisi ehkä parempi termi, sillä koen, että kyseessä on "elämisen edellytysten" tai elinvoimaisuuden ylläpitäminen, ja sitä on lähestyttävä tai siihen on "sekaannuttava" eri näkökulmista ja asennoista samanaikaisesti. 

AK: Reside/Sustain perustuu kolmen yksityisen toimijan yhteistyöhön. Hankkeen kehittämisen aikana on syntynyt monia tulkintoja kestävän kehityksen käsitteestä. Olette yrittäneet lähestyä termiä eri tieteenalojen kannalta, esimerkiksi taloustieteen, ekologian ja filosofian näkökulmista. Voisitko hahmotella lyhyesti näitä erilaisia käsityksiä, joihin olette keskittyneet yhteisessä tutkimuksessanne?

MH: Olemme onneksi vasta projektin alussa. Olen erittäin iloinen, että nämä erilaiset näkökulmat - tai suuntaukselliset kehykset - ovat nousseet esiin. Se antaa meille mahdollisuuden sukeltaa aiheeseen avoimella mielellä ja lähestyä asioita, jotka koemme tärkeiksi ja kiinnostaviksi, koska myös näen, että kaikki nämä eri näkökannat ja "tulkinnat" ovat päteviä, eikä ole tarvetta poissulkemiseen. Yhteinen tutkimuksemme on törmännyt siihen, että "kestävyys" terminä tuo esiin ymmärryksen kuinka yhteiskunnalliset, henkilökohtaiset ja aineelliset ulottuvuudet ovat sidoksissa toisiinsa.

Jos pyrin erottamaan ne toisistaan teen ehkä vääryyttä projektin tarkoitukselle, mutta kartoittaakseni ja avatakseni asiaa tässä hieman: on olemassa ‘energiaa’, jolla teemme yhteistyötä joka on mukana/ kytkeytynyt / liittyy energiaa, jota käytämme rakennusten lämmittämiseen joissa istumme ja  sitten on ymmärrys mitä ‘energia’ on jonka kautta/kanssa navigoimme toimintamme/ajatuksemme syitä ja tarkoituksia. Olen itse ollut vastahakoinen rajoittamaan tai päättämään etukäteen, millaisia ​​lähteitä käytän tutkimuksessa, mutta olen huomannut, että seuraan esimerkiksi taiteen alan keskusteluja ja tunnen tämän tietynlaisen uteliaisuuden sitä kohtaan, mikä tekee tietystä teoreettisesta juonteesta enemmän suositun tai seuratun kuin muut. Minusta lokeroiminen on tarpeellista vain arkistointi-tarkoituksissa ja silloinkin siinä on ongelmansa. Mutta lyhyesti sanottuna: talous, ekologia ja filosofia (ja niin edelleen) vaikuttavat toisiinsa ja ovat yhteensulautuneita (vältän tässä ‘kietoutunut/entangled’ termin käyttöä vaikka Karen Baradin ajattelu ja kvanttimekaniikka ovatkin vaikuttaneet minuun, mutta tämä osoittaa, että keinot ja menetelmät, joita käytämme ovat aina osa sitä mitä esitetään, asia josta taiteen kenttä on hyvin ‘tietoinen’). 

AK: Ymmärrän tämän halun korostaa yhteyksiä ja välttää tulkintaeroja, mutta kysyn silti: onko "kestävyydestä" olemassa joku tulkintaa, jolla olisi sinulle erityinen merkitys ja johon haluaisit keskittyä enemmän?

MH: Minulle tämä mahdottomuus vastata lopullisesti, mitä "kestävyys" tarkoittaa, on tärkeää. Mutta toistaiseksi – ja tämän parhaillaan toteuttamamme projektin suhteen – huomio on siinä, millaisia asumis- ja työjärjestelyjä voisimme tehdä, jotka ylläpitäisivät "elinkelpoisuutta". Tämä tarkoittaa sitä, kuinka välitämme elinympäristöistämme, itsestämme ja muista.

AK: Esitän seuraavan kysymyksen kaikille projektin yhteistyökumppaneille: miten ymmärrät taiteilijaresidenssien roolin kestävän kehityksen agendassa? Voivatko residenssit olla kestävän kehityksen toimijoita, ja jos kyllä, miten ja missä mielessä? Nyt on vuorosi vastata.

MH: Vastaus on: Kyllä, tietysti! Ymmärrykseni niiden roolista on residenssien tarjoama yhteyksien mahdollisuus erittäin laajassa mielessä. Residenssissä osallistujat asuvat ja työskentelevät paikan päällä (syövät, nukkuvat, liikkuvat, kanssakäyvät) ja residenssi on myös hyvin todennäköisesti "kansainvälinen" ympäristö aktivoiden ihmisiä eri kulttuuri- ja/tai kielialueilta samalla navigoiden näitä näkökantoja ja pyrkien tarjoamaan kontekstin sille, mikä olisi hyödyllistä taiteelliselle tai kulttuuriselle työlle,  kun saadaan «asioita tapahtumaan» – mahdollistaen työn ja elämän niin sanotusti samanaikaisesti. Jos viemme tätä pidemmälle, kyse on siitä, kuinka residenssit voivat “ravita” toimintaan osallistuvia monessa mielessä (kaikia mukana olevia, sekä residenssin järjestäjiä että asukkaita ja vierailijoita). Residenssi jota tuetaan tukee muita – mukaanlukien eri käytäntöjä, tavoitteita ja panoksia. Tämä mahdollisuus muodostaa yhteyksiä ja panostuksia tulee korostetuksi.

AK: Yksi residenssien yhteisistä piirteistä, joka näyttää tärkeältä sinulle, Adelille ja Angelinalle on, että asumistoiminnalla ja itse residenssin idealla on vahva yhteys tavallisten jokapäiväisten elämänkäytäntöjen pohdintaan. Mainitsit myös blogissasi, että älyllinen (tai näennäisesti "aineeton") työ residenssissä vaatii väistämättä aineellista työtä ja fyysisten infrastruktuurien osallistumista. Voisitko kertoa enemmän tästä "rutiinitoiminnasta", joka on olemassa jokaisella residenssillä? Mitä merkitystä sillä on sinulle henkilökohtaisesti?

MH: Tämä minun lähestymistapani, joka minulla on, on toki materialistinen, mutta minulle henkilökohtaisesti on erittäin keskeistä ymmärtää, kuinka nämä rutiiniksi koetut asiat ovat osa kokonaisuutta. Kuten esimerkiksi jos emme syö, meillä ei ole energiaa ajatella. Kokonaisvaltaista lähestymistapaa voisi mielestäni jatkaa residenssien suhteen, esimerkiksi pohtiessamme, mikä kuuluu jaettuun – tai institutionaaliseen – tukeen, kuten mitä organisaation odotetaan järjestävän ja kattavan sekä mitä ovat osallistujan toiveet ja tarpeet. Kun näitä asioita tarkastellaan, meille syntyy syvempi ymmärrys siitä, mitä residenssitoiminnassa ylipäätään haetaan, ja tarjoaako tietty organisaatio tien tähän.

AK: Yksi projektiblogissasi toistuvista ajatuksistasi on, että ennen kuin mietimme yhdessä, kuinka voimme ylläpitää jotain, meidän on kysyttävä itseltämme, mitä ylläpidetään, tai kuten sanot: ymmärrettävä "mikä on todella merkityksellistä". Haluaisin kysyä tämän saman kysymyksen liittyen nykyajan asumiskäytäntöihin. Mitkä käytännöt / organisaatiotyypit / työskentelytavat taiteellisen residenssien alalla ovat mielestänne kannattavia? Ja onko residenssien toiminnassa piirteitä, jotka pitäisi jättää taakse?

MH: Kyllä, on residenssikäytäntöjä, jotka vain kuluttavat kaikki mukana olevat loppuun  ja hyväksikäyttävät energioita, ja rakentuvat esimerkiksi itsestäänselvyytenään pitämälleen ajatukselle että kaikki omaavat tiettyjä kapasiteetteja sekä joustavuutta. Meidän pitäisi välittää enemmän siitä, kuinka residenssikäytäntöjen eri prioriteettejä voisi sovittaa yhteen, ja ne voisivat löytää jonkinlaisen yhteisen pohjan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos residenssi tarjoaa vain huoneen majoittumiseen, se on ok, kunhan se on selkeästi sanottuna ja huomioituna.

AK: Reside/Sustain -projektissa työskentelet kahden venäläisen asiantuntijan kanssa ainoana suomalaisena yhteistyökumppanina ja olet ainoa henkilö, jolla on niin sanotusti "ulkopuolinen" kanta venäläisten residenssien tutkimukseen. Vaikuttaa melko tärkeältä uppoutua paikallisiin erityispiirteisiin, kun teet tutkimusta ekologiasta ja residensseistä tietyssä maassa, mutta samalla koen, että "ulkoisempi" asemasi voi tuoda prosessiin paljon hyötyä. Oletko pohtinut tämän aseman erityispiirteitä?

MH: Olen erittäin kiitollinen, että minulla työkavereina tässä projektissa on kaksi hienoa asiantuntijaa Venäjältä. Heidän kummankin painopistealueensa – residenssikenttä ja ympäristöasiat Venäjällä – ovat tärkeitä ja uskon myös, että molemmat antavat erittäin keskeistä tietoa alastaan ja asiaan liittyvistä erityispiirteistä. Oma roolini on pohtia, miten voisimme kohdistaa intressejä yhteen, millaista toimintaa voisimme mahdollistaa ja millaisia kulttuurin tulkintoja sisällyttää. Kun lähden mukaan yhteistyöhön, kunnioitan suuresti kumppaneita, jotka antavat yhteisten asioiden muodostua.

Luulen, että kysymys sisä- tai ulkopuolisuudesta on jotain, mikä on aina taustalla, mutta minulla on oma suhteeni "venäläiseen maailmaan", ja ihmisten käsitykset aiheesta ja venäjästä ovat myös osa tätä käännös- ja tulkintatyötä. Edellisessä projektissani "In Various Stages of Ruins" käsittelin tiedon muodostumista, tiedonvälitystä, niihin liittyviä taktiikoita sekä tarkastelin, mille käsitykset siitä, mitä "Venäjä" on, muodostuu. Olisi valtava virhe ajatella, että Suomesta tullessani tietäisin hankkeen teemoista ja asioista enemmän tai paremmin. Mutta kyllä, tietystä näkökulmasta minulla on ja aina tulee olemaan ulkopuolinen perspektiivi. Mutta olen oppinut paljon näiden vuosien aikana pyrkiessäni tukemaan ja mahdollistamaan suomalais-venäläistä yhteistyötä ja odotan oppivani lisää!

AK: Suomi tunnetaan edelläkävijänä ympäristöasioiden ja kestävän kehityksen saralla. Kun taas, kuten blogissa mainitset, «Venäjä on todella riippuvainen luonnonvaroistaan (öljysta, maakaasusta ja muista raaka-aineista), mikä estää sekä siirtymistä puhtaampiin energiaratkaisuihin, että koko kehitystä. Venäjä ei pysty vetäytymään ja luomaan aloitetta pääomasijoituksiin uusiutuvien energialähteiden ratkaisuihin. Olemme tottuneet tilanteeseen, jossa maat, jotka kuuluvat niin sanottuun «toiseen maailmaan», oppivat Euroopan ja erityisesti Pohjoismaiden käytännöistä. Hieman provokaationa kysyisin, onko tutkimuksessanne löytynyt venäläisistä asumiskäytännöistä, joita voitaisiin jakaa eurooppalaisten naapureiden kanssa?

MH: Tämä on ehkä samalla linjalla ja osittain toistaa vastaukseni edelliseen kysymykseen, mutta olisi valtava virhe ajatella, että me vain jakaisimme "tietomme" venäläisille, joilla sitä ei muka olisi. Venäjällä on paljon tietoa ja ymmärrystä myös erityisyyksistä liittyvien toiminnan pyörittämiseen sellaisella toiminta-alueella, jossa on hyvin erilaisia ​​parametreja kuin meillä Suomessa tai EU:ssa. Luonnollisesti myös Venäjällä on paljon mahdollisuuksia. Koen, että Venäjällä on paljon aloitteellisuutta ja toimintaa, sekä myös kunnioitusta joitain asioita kohtaan, jotka meiltä puuttuu Suomesta. Muutamia mainitakseni, on innokkuutta löytää ratkaisuja vaikeissa tai jopa toivottoman näköisissä tilanteissa ja myös luoda asioita tyhjästä. Mielestäni negatiivisiin puoliin keskittymistä ei tarvita, eroja on hyvä huomioida, mutta aina on mahdollisuus oppia. Suomi pyrkii olemaan erittäin huolellinen ja tarkka vihreämmän politiikan ratkaisujen löytämisessä, mutta mielestäni meidän tulee aina tehdä yhteistyötä, toimia ja jakaa ajattelua ja ymmärrystä toistemme tilanteista, jotta voimme todella muodostaa liittoutumia, joilla on merkitystä esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa.

AK: Millaiseksi kuvittelet projektin tulevaisuuden sen perusteella, mitä Reside / Sustainissa on jo selvitetty? Mihin suuntaan tutkimus voi mennä? Mitä tavoitteita haluaisit saavuttaa? Ja mitkä ovat mahdolliset haasteet matkallanne?

MH: Tämä on laaja kysymys, mutta yritän kiteyttää vastauksen: toivomme löytävämme yhteistyöstä kiinnostuneita residenssitoimijoita, jotka voisivat osallistua tiedonjakamiseen yhdessä sekä muodostaa käytäntöjä, jotka olisivat osa residenssiohjelman toimintaa. Toivon, että voimme tarkastella ja kartoittaa kunkin toimijan mahdollisuuksia ja rajoituksia, katsoa toiminta-alaa laajemmin sekä  löytää yhdessä sopivia ratkaisuja. Kyse on myös siitä, millaista tukea residenssi voi tarjota temaattiselle ajattelulle käytännön rinnalla. Toivottavasti voimme järjestää yhteisiä vierailuja sekä tehdä yhteistyötä kestävän kehityksen alan asiantuntijoiden kanssa. Venäjällä kysymys on siitä, miten paikalliset toimijat tavoitetaan ja missä määrin keskustelua ohjaavat heidän mukanaan tuomansa ajatukset sekä aiheet. Mielestäni on tärkeää, että tutkimus pysyy aina elinvoimaisena, sillä työskentelemme taiteen alalla, jossa mahdollisuus löytää jotain uutta tai odottamatonta on aina vahvasti mukana. Haasteita on toki vielä kohdattavana.

[HUOMIO: Haastattelu tehtiin vuonna 2021, hanke Reside / Sustain- jatkuu yhä, mutta vallitsevan tilanteen, ja Ukrainan sodan tuoman muutoksen kontekstissa. Tarkemmin muutoksista ja ajankohtaisesta toiminnasta luettavissa verkkosivultamme.]