"AMMATTILAINEN EI SAA JÄÄ YKSIN". HAASTATTELU PSYKOLOGI OLGA SORINAN KANSSA

Teksti: Adel Kim

Kuva: Olga Sorina

Kestävyys ei tarkoita vain ympäristökysymyksiä, tai sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia, vaan se näkyy laajemmin ihmisissä  koskien heidän hyvinvointiaan monimuotoisesti. On tärkeää ylläpitää psyykkistä vakautta. Tässä haastattelussa Reside/Sustain-hankkeen jäsen Adel Kim keskustelee henkilökohtaisesta jaksamisesta ja ‘resilienssistä’ liittyen taideresidenssien toimintaan Olga Sorinan kanssa, joka on psykologi, sekä burnout-asiantuntija ja on myös perustanut psykologisen keskuksen Vdokhinin.

Olga kertoo, että auttavien ammattien edustajat – erityisesti  ihmisten kanssa työskentelevät asiantuntijat, mukaan lukien residenssityöntekijät – ovat yleensä alttiina korkeammalle emotionaaliselle stressille, mikä lisää henkisen työuupumuksen riskiä työssä. Organisaatiot harvoin tunnustavat tämän stressitekijän, jotent siihen ollaan harvoin valmistautuneita. Institutionaalisella tasolla mahdollisia tapoja käsitellä emotionaalisia stressitiloja tai uupumusta ovat työkuormituksen keventäminen, rajojen asettaminen sekä apua tuovien keinojen löytäminen kuormituksen kestämiseen. Tätä keskustelua on hyvä käydä yhteisesti kollegoiden ja koko työyhteisön kanssa.  

Olgan mukaan ammatilliset suhteet eroavat henkilökohtaisista suhteista siten, että ne ovat yksisuuntaisia ja niillä on tavoitteenaan asiakkaan (tai tässä tapauksessa residenssiin osallistujan) etu, sekä että ne ovat ajallisesti rajautuneita, ja niillä on jokin tarkoitus.   

Tarkoitus auttaa sääntelemään ammatillisten vastuiden rajoja. Työntekijän tehtävistä tulee konkreettisia: varmistaa residenssiläisten fyysinen turvallisuus, mukavuus, materiaalien saatavuus, tai esimerkiksi yhteyksien luominen. Asiakkaan tai residenssiläisen tarpeita on aina enemmän kuin ammattilainen pystyy tyydyttämään, joten on tärkeää pitää mielessä mitkä tehtävät kuuluvat ammattilaisen osaamiseen.

Olga toteaa, että on tärkeää, että työuupumusta epäilevä ei yritä tehdä itse diagnosoida itseänsä ja harjoittaa ‘itsehoitoa’. Oman tilan muutoksia on erittäin vaikea seurata ja samanlaiset oireet voivat olla tyypillisiä muillekin sairauksille, kuten masennukselle. On suuri apu, jos on olemassa kollega tai ystävä, jonka kanssa voi keskustella tunteista tai työuupumuksesta.

Organisaation työkulttuurilla on suuri rooli. Päätökset tärkeistä asioista tulee tehdä yhdessä. Koskaan ei voi tietää mitkä työn näkökohdat vaikuttavat työntekijöiden työuupumukseen. Siksi on hyödyllistä keskustella kollegoiden kanssa myös tietyin väliajoin arvioiden mikä toimii organisaation tavoitteiden kannalta hyvin ja mitä voidaan muuttaa.

Lue teksti englanniksi täältä.