VENÄLÄISET TAIDERESIDENSSIT KEVÄÄLLÄ 2022

Teksti: Adel Kim

Kuva: Dmitry Yagovkin, Golubitskoye taideresidenssin uusi tila

Huomiona: Me olemme vastuussa omista sanoistamme ja teoistamme, kuin myös niiden hyvinvoinnista jotka olemme kutsuneet keskusteluun kanssamme. Tässä tekstissä pidättäydyn julkaisemasta mitään joka voisi vahingoittaa kollegoitani ja käytän Venäjän nykyisen lainsäädännön ja käytännön mukaisia kiertoilmauksia.

1

KONTEKSTIN UUDELLEEN MÄÄRITTELEMISTÄ

Kun aloitimme Reside / Sustain hankkeen kohdistimme huomiomme residenssitoimijoihin mahdollisina kumppaneina, jotka toteuttaisivat kestävän kehityksen käytäntöjä Venäjällä ja Suomessa. Venäjän ulkopolitiikan sekä helmikuussa aloitetun Ukrainan ”erityisoperaation” takia suunnitelluista toimista tuli merkityksettömiä yhdessä yössä. Venäläisten toimijoiden kutsumisesta residensseihin vaihtaakseen kokemuksia ja käytäntöjä suomalaisten kollegoiden kanssa, sekä artikkeleiden ja videoiden julkaisemisesta, tuli mahdotonta, sopimatonta ja merkityksetöntä.

Siitä lähtien joka päivä olemme kysyneet itseltämme mitä muuta voisimme tehdä, sekä kuinka puhua asiasta. Tämä ei liity vain omaan toimintaamme: merkittävä osa venäläisestä taidekentästä pysähtyi, käyden läpi kriisiä sekä kokien turhautumista. Mahdollisuus avoimeen ilmaisuun on ankarasti estetty, riippumatonta mediaa pidetään ulkomaisena agenttina tai epätoivottavana organisaationa, ja sosiaalisia verkostoja (kuten Meta Platformsin ylläpitämiä alustoja) pidetään ääritoimijoina. Taloudellinen tilanne on edelleen hälyttävä eivätkä nykyisten pakotteiden seuraukset vielä ole täysin ilmenneet.

Pelon, syyllisyyden, ja epätoivon ilmapiiri ei ole sovelias kulttuurisen tuotannon esiin tuomiselle. ”Erityisoperaation” ensimmäisinä päivinä huomion kiinnittäminen omaan toimintaan vaikutti eskapistiselta ja herjaavalta; nyt kun yli kolme kuukautta on kulunut mahdollisuudet ja rajoitukset näkee hieman realistisemmin. Keskeiset tutkimuksen kohteet hankkeessamme – venäläiset taideresidenssit – ovat yhä olemassa ja jatkavat toimintaansa. Kestävä kehitys sekä ympäristönäkökohdat eivät myöskään ole menettäneet ajankohtaisuuttaan ja merkitystänsä – me voimme ja meidän tulee jatkaa keskustelua – ja ensisijaisesti pitää yhteyttä ihmisiin, tilanteeseen ja todellisuuden tuntuun. On sanomattakin selvää että tutkimuskysymyksiä jotka asetimme projektin alussa tulee säätää. Sekä kaikkien projektin aktiviteettien pitää ottaa huomioon tämänhetkiset tarpeet ja vastata tilanteeseen. On myös ilmiselvää, että projekti tarvitsee sen keskeisten käsitteiden – asumis-olemisen ja ylläpitämisen (residing, sustaining) – uudelleenarviointia. 

Alunperin projektin nimessä oleva ’reside’ viittasi residenssien luonteeseen mahdollistaa kulttuurin alan ammattilaisten asumista ja oleskelemista luoden olosuhteet vuorovaikutukselle sekä mahdollisuuden työskennellä tuottavasti. Tällä hetkellä venäläisten taiteilijoiden ja kulttuurialan ammattilaisten liikkuvuus tapahtuu eri syistä kun aiemmin: joillekin se on mahdollisuus paeta poliittista vainoa, ja toisille keino paeta turhautumista, tulevaa taloudellista kriisiä sekä epäselvää ymmärrystä siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan (viimeisimmän aineiston perusteella noin 3,8 miljoonaa kansalaista on lähtenyt Venäjän federaatiosta vuoden 2022 alussa). Kansainvälisten hankkeiden peruunnuttua, ja kun mahdollisuudet (taloudelliset muun muassa) uudelleen sijoittua vähenivät, ”kulttuurinen liikkuvuus” on kadottamassa merkityksensä ihmisille hälyttävällä tahdilla. Jotkut eivät pysty kestämään suurissa kaupungeissa olevaa stressiä sekä siihen liittyviä taloudellisia vaikutuksia ja valitsevat sisäisen muuton. Jotkut eivät löydä voimia osallistua residenssiohjelmiin, joihin heidät on kutsuttu.

Mitä ”asumis-oleskeleminen” (residing) tarkoittaa venäläiselle kulttuurin ammattilaiselle tänä päivänä? Mitä tarkoittaa Venäjällä oleskeleminen ja työskentely niille jotka eivät tue hallintoa? Mitä tarkoittaa vapaaehtoinen (tai jopa pakotettu) maastamuutto? Mitä residenssit ja muut nykytaiteen toimijat voivat tarjota vastauksena taiteilijoilta tulleille muuttuneille vaatimuksille?

Eräs tämän hankkeen aspekti – kestävyys – peräänkuuluttaa tarvetta katsoa laajemmasta näkökulmasta, joka ylittää ympäristö- ja ilmastoaiheet. Kestävyys ei ole koskaan ollut vain ekologinen asia. Ensimmäisenä Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden listalla on ne, jotka käsittelevät sosiaalisia ja taloudellisia aiheita ja pyrkivät poistamaan hyvinvointia, tasavertaisuutta ja ihmisoikeuksia vähentäviä elementtejä. Ensisijaisesti turvallisuutta ja rauhaa tarvitaan näiden tavoitteiden tehokkaaseen toimeenpanoon.

Venäjäksi ‘kestävyys’ kirjaimellisesti käännettynä tarkoittaa mahdollisuutta kestää riippumatta ulkoisista ja sisäisistä olosuhteista. Tämä sanan tulkinta viittaa pysyvyyteen. Nykyvenäjällä kestävyys on ollut yksi perusarvoista joita on tuotu esiin viime vuosikymmeninä. Minä näen kestävyyden jonain, joka on täysin vastakkaista pysyvyydelle. Se liittyy muokkautuvuutueen ja mahdollisuuteen uudelleen arvioida olemassa olevia olosuhteita, muuttaa suunnitelmia sekä toimia siihen liittyen koska näen että kaikki itsenäisyys on illusorista.

Kuinka voidaan pysyä sitkeinä ja vastustuskykyisinä (resilient) juuri tässä ja nyt? Mitä voidaan hävittää, muuttaa tai leikata pois selviytyäkseen? Missä suhteessa muokkautuminen olosuhteisiin on edes mahdollista? Onko mahdollista kadottaa kaikki ja silti pysyä kestävänä?

”ME” JA NÄKÖKULMIEN MONINAISUUS

Helmikuun 24.päivän jälkeen kaikki on jakautunut mustaan ja valkoiseen. Riippuen ihmisten asenteesta ”erityisoperaatiota” kohtaan, he tuntuvat antavan epäselviä arvioita toisten eleistä, toimista ja lausumista kohdistaen ne jompaan kumpaan vastakkaiseen puoleen. Mutta jakoa suosikeihin ja hylkiöihin ei voi tehdä näennäisesti hyvän tarkoituksen – yleisjärjen palauttamisen – takia. Loppujen lopuksi tämä johtaa eriyttämiseen niiden välillä, jotka eivät ole samaa mieltä ja jotka eivät ihan kokonaan ole samaa mieltä ja siitä seuraavaan oikeuden sanallistaa oma asemansa kieltämiseen sekä sen arvon tyhjentämiseen. Sosiaalista jakoa ei voida korjata laajentamalla tai vahvistamalla keskinäistä vihaa. Sen sijaan, että ihmisiä erotettaisiin toisistaan voidaan yrittää yhdistää heitä ja etsiä yhteistä alustaa ja arvoja.

Kärjistetyn ajattelun haasteet tulevat ilmiselvästi esiin sanan ”me” käytössä julkisessa keskustelussa. Kun ”erityisoperaatio” alkoi, on tullut enenevässä määrin vaikeaksi ymmärtää mikä on oma positio ja mihin ”meihin” kuuluu. Ottaen oikeudekseen päättää mitkä ominaisuudet kuuluvat kummallekin osapuolelle ja ”me” -lausumat joissa todetaan, että on tapahtunut epäonnistumista, peräänkuulutetaan kollektiivista vastuuta, tai edellisten toimien riittämättömyyttä, aiheuttavat vahvan kielteisen vastauksen ensisijaisesti niiden toimesta joiden näkökulma pääaiheeseen eli ”erityisoperaation” oikeutukseen on samansuuntainen. On olemassa perustavanlaatuinen ongelma epämääräisen tuomitsemisen kanssa, se ei huomioi eri sävyjä näiden ääripäiden välillä kuin myös ei ota huomioon olosuhteita jossa tietyt ihmiset ja organisaatiot ovat.

Samansuuntaisesti on ongelmallista puhua ”meistä” nykytaiteen alueella. Erot kontekstissa, olemassaolon ehdoissa, näkökulmissa ja resursseissa tulevat vain enemmän itsestään selviksi. Kuinka määrittää kuka kuuluu ”meihin”? Kuinka jatkaa työtänsä? Me jotka olemme päättäneet lopettaa? Me jotka olemme hiljaa tarkoituksella kunnes vapaa puhe sallitaan taas? Me jotka olemme valmiita puhumaan ja ottamaan riskejä? Me jotka pysyimme maassa? Me jotka jäimme? Me jotka koemme epätoivoa merkitykset tyhjentymisestä sekä toivon rikkoutuneisuudesta? Me jotka emme löydä voimaa nousta sängystä aamulla?

On ilmiselvää että näin laaja kategoria sisältää monia ääniä ja tilanteita. Viittaaminen yhteen kokonaisuuteen tarkoittaa eroavaisuuksien hämärtämistä niiden välillä, jotka kuuluvat siihen. Mutta tässä tapauksessa, pitäisikö meidän käyttää sanaa ”minä”? Johtaako tämä vain suurempaan atomisaatioon, varovaisuuteen, piiloutumiseen? Onko mahdollista välttää erottamisen ansa, sekä erityisosaamisen ansa, yrittää pysyä poissa tietämisestä ja arvioinnista mikä on oikein ja mikä väärin ja sen sijaan harjoittaa kykyä kuunnella ja pistää itsensä toisen tilanteeseen ja tutkia eri näkökulmia?

Tässä tilanteessa vaikuttaa paradoksaalisen sopivalta viitata ”perspektivismin” konseptiin, josta Etelä-Amerikan alkuperäisväestöä tutkivat antropologit kirjoittavat kattavasti. Perspektivismi mainitaan Eduardo Kohnin kirjassa ’How Forests Think’. Kirjoittaja määrittelee sen positioksi, johon kuuluu perustavanlaatuinen samankaltaisuus itseyksien (selves) kanssa. (1)  Kohnin seuraaja Viveiros de Castro kirjoittaa kirjassa ‘Cannibal Metaphysics’ että ”Uuden Maailman kansat jakavat käsityksen maailmasta, joka koostuu näkökulmien moninaisuudesta. Jokainen olevainen on tarkoituksen keskus ymmärtäen muut olevaisuudet niiden ominaisuuksien ja ja voimien mukaan.” (2) Kohn päättelee, että itseydet ovat kaikissa muodoissa ”tapojen esittää ja tulkita maailmaa ympärillä tuloksia”. Joten toisten organismien ymmärtäminen tulee huolellisesta huomioinnista muiden organismien näkökulmiin.(3) Quehua-kansalle (Etelä Amerikan alkuperäiskansa) joihin viitataan ”Runa-intiaaneina” Kohnin kirjoituksessa, samanaikaisesti kahden eri näkökulman ymmärtäminen sekä itsensä katsominen toisen itsen silmin tarkoittaa tapaa selviytyä, metsästää menestykkäästi ja välttää saalistajia.

”Perspektiivi” vuorostaan on ihmistoimijuuden ja ei-ihmistoimijuuden kyky omata näkökulma sekä tunnistaa sielun yhteys sekä kehojen eroavaisuus, josta seuraa mielipiteiden erot. Eurooppalaisessa kulttuurissa sielut ovat erillisiä, mutta kehot samankaltaisia, ja yksilön oma ihmisyys on korotettua muiden ihmisyyden kustannuksella. ”Amerikkalaista shamanismia ohjaa sisäänpäin kääntynyt ideaali: tietäminen on ”personifikoimista”, eli ottaa näkökulma siitä mitä tulisi tietää, tai pikemmin, keneltä pitäisi tietää” kirjoittaa Viveiros de Castro.(4)

Tässä yhteydessä on selvää että me puhumme ensisijaisesti ihmis- ja ei-ihmistoimijuuksien vuorovaikutuksesta, aivan kuten Etelä-Amerikan alkuperäiskansat harjoittavat ensisijaisesti omaa näkökulmaansa ymmärtääkseen ja tehokkaasti käyttääkseen eläviä ja ei-eläviä itseyksiään ympärillään. Keskinäisen ymmärryksen vertaaminen liittyen ihmisyhteiskuntiin saattaa tuntua oudolta tässä, mutta silti perspektivismin asettaminen ilmiölle tutkimuksen alla antaa mahdollisuuden ”ylittää tuhovoimainen modernismin dikotomia”. Tässä kohtaa löydän itse vapauttavan idean mahdollisuudesta ja jopa tarpeesta asettaa itsensä toisen paikalle, ja erityisesti niiden kenkiin joita emme tunne, ja joita emme ymmärrä, oppiakseni vuorovaikuttamaan mudien itseyksien kanssa sekä eri näkökulmien, kuullakseni mitä et ole kuullut aiemmin. Kenties tämä on yksi niistä tavoitteista joita asetan itselleni tällä alueella ja tässä yhteydessä ammatillisen yhteisön jäsenenä Reside / Sustain-hankkeessa.

2

TAIDERESIDENSSIT VENÄJÄLLÄ KEVÄÄLLÄ 2022

Palaten takaisin tutkimusaiheeseemme ja sen nykytilanteeseen. Olemme havainneet, että riippumatta merkityksen kriiseistä, sekä hälyttävistä taloudellisista tulevaisuuden näkymistä, suurin osa venäläisiä taideresidenssejä (nykyisin niitä on yli 30) jatkavat toimintaansa. Niiden organisoijat, kuraattorit ja johtajat etsivät tapoja vuorovaikuttaa ja jakaa kokemuksia keskenään. Tämä pyrkimys tulee useilta toimijoilta ammatillisten yhteisön sisältä. 

Maaliskuussa Maria Sarkijants ja Polina Jegoruskina, Moskovan alueella sijaitsevan POMIDOR kotiresidenssin järjestäjät, toteuttivat kokoontumisen kuratoriaaliseen viikonloppuun taiteilijoille ja residenssikuraattoreille Moskovasta Reside / Sustain -hankkeen tuella. Tapaamisen tavoitteena oli keskustella tilanteesta, josta residenssit löytävät itsensä, sekä jatkotyöstä ja muutoksista residenssikentällä, keskinäisestä tuesta sekä sen identifoimisesta kuka tarvitsee eniten tukea tällä hetkellä. Seuraava residenssikuraattorien ja taiteilijoiden tapaaminen tapahtui CCI Fabrikassa residenssin kuraattorin Kristina Pestovan kutsusta. Se sisälsi työskentelysession, jossa assosiaatiokarttoja kehitettiin Reshape hankkeen raamituksessa.

Eri toimijoiden vuorovaikutus tapahtuu myös verkon välityksellä. Sisäinen kommunikaatio taideresidenssien yhdistyksessä  AIR has been on the rise. on ollut nousussa. Tämän lisäksi, VYKSA taideresidenssi järjesti verkkolukupiirejä jatkona heidän konferenssilleen, joka käsitteli vieraanvaraisuuksia (the conference "The Art and Practices of Hospitality" joka järjestettiin marraskuussa 2021). Näissä osallistujat keskustelivat kuraattorin valitsemista teksteistä, kuten myös jostain ajankohtaisista aiheista. Nadesha Nayborodina residenssin johtaja, kutsui näitä tapaamisia terapeuttisiksi paikoiksi keskustella ja ajatella.

TAIDERESIDENSSIEN ÄÄNIÄ

Huhti-toukokuussa 2022 kutsuin joitain taideresidenssien organisoijia, kuraattoreja ja toiminnanjohtajia kommentoimaan nykyistä tilannetta sekä niiden instituutioita tai ohjelmia. Vastaajien lista ei ole millään tapaa kattava mutta olen yrittänyt tavoittaa eri asteisissa kasvussa, organisaatio-malleissa, resursseissa ja maantieteellisissä alueissa olevia toimijoita, toisin sanoen tuodakseni esiin eri näkökulmia ja etsiäkseni yhteistä maaperää.

Vuoden 2021 lopulla useita uusia aloitteita (initiative) lanseerattiin. Niiden joukossa oli muun muassa rhIZOme (Moskova) ja AyarKut (Jakutia). rhIZOme on projekti joka lanseerattiin Max Art säätiön toimesta vuoden 2021 alussa. Organisoijien julkilausuman mukaan ”residenssistä on tuleva mahtava mahdollisuus taiteilijoille keskittyä hankkeisiinsa, laajentaa näkökulmiansa ja rakentaa verkostoja taideyhteisön sisällä”. Taideresidenssi ohjelma on oleellinen muttei ainoa työn muoto: sen lisäksi säätiö järjestää näyttelyitä, ja tapahtumia, sekä edustaa ja julkituo taiteilijoita. 

AyarKut säätiön taitelijaresidenssin avaaminen oli suunniteltu vuodelle 2022. Residenssien nimet ”Alkuperäistieto”, ”Arkisen äänimaisema” ja ”Dialogissa luonnon kanssa” kaikki heijastavat kunnianhimoista tavoitetta laittaa Jakutia maailmankartalle. Mahdollistaen uuden luovan ympäristön sekä luoden suosiolliset olosuhteet taiteen ammattilaisuuden kehitykselle. Viime vuonna järjestettiin avoin haku ja tulokset julkistettiin 22.2. Seuraavan vuoden suunnitelmat residenssitoiminnan lisäksi sisälsivät oman median luomisen, opetuksellista ohjelmaa, kansainvälisiä residenssivaihtoohjelmia, apurahojen jakamista ja näyttely hankkeiden lanseeraamista.

Kaksi muuta residenssiä joita haastattelin olivat rakenteensa uudistamisen keskellä. Ne tulevat esittämään työnsä tulokset pian. Tarkoitan VYKSA AIR residenssiä jonka jo mainitsin sekä taidesäätiö Golubitskoyen taideresidenssiä. VYKSA AIR joka perustettiin OMK.Uchaste hyväntekeväisyys säätiön (5) toimesta vuonna 2017 sijaitsee Vyksan kaupungissa Nizny Novgorodin alueella. Residenssi tarjoaa majoituksen maksimissaan kahdeksi kuukaudeksi, apurahan, materiaalit, sekä kattaa matkakulut ja toimii kohtaamispaikkana taiteilijoiden sekä paikallisen yhteisön välillä.Tänä vuonna residenssi suunnittelee uuteen rakennukseen muuttamista, joka olisi uudesti korjattu tila entisessä kahvilassa nimeltä ”Volna”. Residenssin johtajan Nayborodinan mukaan instituution paikka on muuttumassa. Tästä lähtien se ei ole vain joku rakennus metalliaidan takana vaan uudenaikainen urbaani keskus asutusalueella keskellä urbaania vapaa-ajan tilaa, johon ihmiset voivat tulla vapaasti.

Golubitskoye taideresidenssi sijaitsee Taman niemimaalla Krasnodarin alueella (6). Se lanseerattiin viime vuonna yksityisenä aloitteena. Residenssi ottaa vastaan hakemuksia taiteilijoilta, kuraattoreilta, kirjailijoilta, muusikoilta ja tutkijoilta eri aloilta ympäri vuoden. Maaliskuussa tarkoituksena oli avata uusi tila, jossa olisi asumis- ja työskentelytilat. Osana Contact Zones vaihto-ohjelmaa Golubitskoye järjestää kahdenvälisiä residenssejä lähialueiden maiden (erityisesti Turkin) kanssa.

Lähestyin myös kokeneita residenssejä, jotka ovat olleet toiminnassa enemmän kuin viiden vuoden ajan, esimerkiksi museoresidenssiä ”Artkommunalka, Erofeev and Others” joka sijaitsee Kolomnan kaupungissa, Moskovan alueella. Se juhlisti 10 vuotispäiväänsä viime vuonna. Residenssi toimii julkis-yksityisenä yhteistyönä, yhdistäen resursseja valtion itsenäisen voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden Moskovan alueella ”Center for Cultural Initiatives” tuella sekä ”Kolomensky Posad” organisaation (itsenäisen voittoa tavoittelemattoman organisaation, joka saa tukea Moskovan alueen kulttuuriministeriöstä) tuella. Se sijaitsee Kolomnan neuvostoajan historialle omistetussa museossa ja on erityisen tiukasti kiinnittynyt dissidentti kirjailija Venedikt Erofeevin tarinaan. Artkommunalka kutsuu taiteilijoita ja kirjailijoita kansainvälisen avoimen haun avulla kilpailuun tulkitsemaan tätä perintöä sekä kaupungin nykyhetkeä.

CCI Fabrika Moskovassa on itsenäinen ‘taideklusteri’, joka on ollut toiminnassa vuodesta 2005. Residenssiohjelma lanseerattiin vuonna 2008 ja suunniteltiin ulkomaisille osallistujille. Vuosien varrella residenssi on vastaanottanut taiteilijoita, kuraattoreita, esiintyjiä sekä kirjoittajia eri maista, pääasiallisesti Euroopasta ja Yhdysvalloista. Viimeisten neljän vuoden ajan residenssi on kyennyt kehittämään yhteistyöohjelman Itävallan kulttuuriosaston kanssa. Tämä on mahdollistanut heille itävaltalaisen taiteilijoiden vastaanottamisen vakituisesti. Yksi residenssin tavoitteista oli luoda jatkuva vuorovaikutusten sarja: taiteilijat tulivat yksi toisensa perään muodostaen residenssi yhteisön ja tuoden taiteilijoita eri maantieteellisiltä alueilta yhteen. 

The Polar Art Residence (PolArt) lanseerattiin vuonna 2016 ja se sijaitsee Norilskin kaupungissa Krasnoyarskin alueella, napapiirin yläpuolella. Residenssi on osa Norilskin museon näyttely kompleksina joka – residenssi, museo ja taidegalleria toiminnan lisäksi – on vastuussa Arktisen Modernin taiteen museon toiminnan aloittamisesta (AMMA). Residenssissä ensisijaisia ovat hankkeet, jotka käsittelevät urbaanin ympäristökehityksen sekä alueen tutkimista, tulevaisuuden ennusteita, ja pohjoisen alueen suunnittelua tiede-taiteen sekä media teknologioiden avulla. Residenssissä on vain venäläisiä taiteilijoita koska muun maalaiset tarvitsevat erityisen luvan tulla Norilskiin.

Sain myös joitain vastauksia Sveitsin taidelautakunnalta ja sen Moskovan toimistolta Pro Helvetialta,  joka on tehnyt yhteistyötä kahdenkeskisen residenssivaihdon parissa jo useiden vuosien ajan. Tämä aloite tarjoaa mahdollisuuksia ammattilaisille sekä avustaa työssä ja projekteissa liittyen kummankin maan kulttuurillisiin konteksteihin, kuin myös mahdollistaa ammatillista verkostoitumista taiteilijoille ja kulttuurialan ammattilaisille Sveitsissä ja Venäjällä. Koska Pro Helvetialla ei ole omaa alustaa residenssimajoitukseen, ohjelma käyttää yhteistyökumppaneidensa paikkoja Venäjällä ja Sveitsissä. 

Lopuksi, yksi residensseistä jota haastattelin pyysi että poistaisin heidät artikkelista turvallisuussyistä. 

TAIDERESIDENSSIEN NYKYTILANNE

Osa residensseistä, joita haastattelin jatkaa toimintaansa ohjelmissaan eri asteisin muutoksin. VYKSA AIR raportoi, että se jatkaa uudelleen rakentamista suunnitellusti. Kun uusi rakennus on avattu, se aikoo ”mennä kaupungille, vuorovaikuttaa paikallisten asiasta kiinnostuneiden sekä yhteisöjen kanssa ja keskittyä mikro-etnografiaan sekä keskinäiseen pölyttämiseen”. Residenssiläisille järjestettävien tapahtumien lisäksi tulee olemaan tapahtuma kansalaisille ja turisteille. Organisaatio työskentelee myös vieraanvaraisuutta käsittelevien tekstien kokoamisen parissa, jotka julkaistaan marraskuun konferenssin tuloksena. Se suunnittelee juhlistavansa viidennettä toimintavuottansa avaamalla näyttelyn, joka esittää sen residenssiläisten teoksia Arsenalissa (7) Nizny Novgorodissa.

PolArt Norilskissa ei myöskään ennakoi suurempia muutoksia tänä vuonna, edellyttäen että ulkoiset olosuhteet ovat suotuisia. ”Me jatkamme taiteilijoiden kanssa työskentelemistä, toistaiseksi kukaan ei ole perunut osallistumistaan” sanoo Natalia Fedianina, Norilsk Museon johtaja. ”Kolomensky Posad” organisaation johtajan sekä ”Artkommunalka” museoresidenssin johtajan Jekaterina Oinasin mukaan tilanne on heille melko samanlainen, ohjelma pysyy samana, useiden taiteilijoiden peruutuksista huolimatta, jotka on uudelleen aikataulutettu samalla vuodelle.

Polina Mogilina, Max Art säätiön osa-perustaja ja pääkuraattori myös raportoi että säätiö jatkaa toimintansa kehittämistä ja suunnittelee toteuttavansa ohjelman kokonaisuudessaan, vaikkakin pienin nykytilanteessa välttämättömin muunnoksin. Näyttää siltä että ne ovat juurikin aikataulussa, maaliskuussa toteutui toinen kierros residenssi hakuja, ja pidettiin edellisten residenssien loppunäyttely sekä uudet residenssiläiset tulivat toukokuussa.

Kristina Pestova CCI Fabrikan kuraattori sanoo, että he odottavat vakavia ja mahdollisesti pitkäkestoisia muutoksia residenssin toiminnassa: ”Ensimmäisestä päivästä lähtien me tajusimme että olisi mahdotonta jatkaa ohjelmassa kuten ennen. Silti, me naiivisti toivoimme, että voisimme uudelleen avautua kesäksi tai syksyksi. Nyt uskon että tämä on kaikkein optimistisin ja siksi epätodennäköinen ennuste.” Samaan aikaan, vaikeudet eivät niinkään liity instituution muotoon tai sen rahoitukseen: CCI Fabrikan toiminta ei riipu valtion apurahoista ja yksityisestä rahoituksesta, Pestova huomaa muutoksen asenteessa suhteessa kulttuuriseen vuorovaikutukseen yleisesti:”Ilmatilan sulkeminen, mahdottomuus saada vakuutusta Venäjän Federaation alueella, lähetystöjen suositusten puute, viisumikeskusten sulkeminen–kaikki tämä tuntuu pienemmältä pahalta verrattuna mitä tulee tapahtumaan kulttuurisille yhteyksille tulevaisuudessa".

Golybitskoye taideresidenssi on pysäyttänyt toimintansa joksikin ajaksi. ”Kevään piti olla iloista aikaa meille: rakennustyöt olivat melkein lopuillaan. Ensimmäisten viikkojen ajan me suunnittelimme näyttelyä ja ja arkkitehtien ja suunnittelijoiden työn esittelemistä, tuoden vieraita sekä ohjelman julkistamista” sanoo Alisa Bagdonayte, säätiön kuraattori, ”Nyt työmme on pysäytetty”. Hän ei paljasta syitä sille, mutta on huomionarvoista että residenssi sijaitsee Krasnodarin alueella, lähellä valtion rajaa. Lähin lentokenttä on Anapa, ja kuten monet muut lentokentät etelä Venäjällä, se on ollut suljettuna 24. helmikuuta alkaen turvallisuussyistä. Kuitenkin Golybitskoye taideresidenssi toivoo silti jatkavansa residenssiläisten vastaanottamista kun se taas on mahdollista.

Irina Bugaeva, AyarKut säätiön toiminnanjohtaja, raportoi residenssihankkeen pysäyttämisestä: "Tällä hetkellä me työskentelemme uuden strategian parissa, ja otamme vastaan tämän hetkiset realiteetit. Taideresidenssi-projekti tulee olemaan pysäytyksessä. Kenties me muutamme formaattia ja lanseeramme sen myöhemmin; uusin aihein ja uudessa muodossa”. Vaikka residenssin avointen hakujen voittajat on julkistettu, ei ole tietoa siitä voiko AyarKut säätiö toteuttaa resdienssit. Pro Helvetian johtajisto ja sen Moskovan edustajisto tekivät yhteisen päätöksen katkaista hetkellisesti tukensa projekteille, jotka tapahtuvat Venäjällä, kuten virallisessa toimikunnan lausunnossa sanotaan. ”Tästä riippumatta me jatkamme työskentelyä ja dialogin ylläpitämistä venäläisten ja sveitsiläisten taiteilijoiden välillä, kahdenkeskisten residenssien ohjelma jatkuu ja sitä sopeutetaan tällä hetkellä olemassa oleviin olosuhteisiin” sanoo Natalia Ruskina residenssin ohjelmajohtaja.

RESIDENSSIOHJELMIEN UUDELLEEN JÄSENTÄMISTÄ

Tämän hetkisessä ympäristössä keskeinen haaste monille residensseille on vastata vaihtuviin vaatimuksiin. Jotkut organisaatiot kykenivät nopeasti muuntamaan ohjelmaansa kohdeyleisön tarpeisiin. Esimerkiksi, vastaajat toistuvasti mainitsivat taiteilijoiden saapumisen peruuntumiset alkukeväästä useasta syystä. Jotkut residenssit osoittivat joustavuutta antamalla vierailevien taiteilijoiden oleskella pidempään (esimerkiksi PolArt residenssin tapauksessa oleskelua jatkettiin melkein kuukaudella), tai antaen jonkin toisen osallistua peruuntuneiden residenssi vieraiden sijaan (Artkommunalka päätti majoittaa taiteilijan joka ei ollut osallistunut avoimeen hakuun). VYKSA AIR muuttaa aikatauluaan tälle vuodelle: ”Me ymmärrämme että kansainvälisiä residenssivierailta ei tule olemaan käytännössä yhtään tänä vuonna, ja monet venäläiset taiteilijat ovat lähteneet maasta, joten me uudelleenharkitsemme ja aikataulutamme.”

Organisaatiot etsivät tapoja suunnata resurssejaan toisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi CCI Fabrika päätti etsiä uusia tarkoituksia studio asunnolle jotta ne eivät olisi tyhjillään kevään ja kesän. Yhteen asunnoista tuli taiteilija Alina Gutkinan studio ja toisissa toteutettiin terapeuttisia sekä opetuksellisia hankkeita. (8) Kristina Pestova jakaa instituution näkökulman: ”Me yritämme antaa tilaa niille, joiden tarvitsee ilmasta itsensä. Ei pidä unohtaa että nyt on tärkeää ettei olla yksin, vaan jatkaa lojaalin yhteisön rakentamista jossa tuntuu turvalliselta, muun muassa. Me haluamme jatkaa taiteilijoiden, kuraattorien ja taiteen toiminnan harjoittajien tukemista, jotka kaikesta huolimatta löytävät energiaa tehdä hankkeita ja jakaa näkemyksiään.”

MaxArt Säätiö analysoi taidekentän nykyisiä vaatimuksia ja lanseerasi uusia aloitteita sekä erityisesti ammatillista psykologista tukea. Mogilina sanoo:”[Me] aloitimme psykologisen tuen tarjoamisen ryhmille jotka tarvitsivat apua. Sessiossa ammattipsykoterapeutit auttoivat osallistujia sopeutumaan uusiin tilanteisiin sekä jakoivat neuvoja psykologisen tasapainon ylläpitämiseen.” The AyarKut säätiö  keskittyen Jakutian taiteilijoiden ajankohtaisiin tilanteeseen piti työpajan portfolion tekemisestä. Järjestäjien mukaan on helpompi rakentaa ammatillisia siteitä yksilöiden kesken kuin instituutioiden kautta.

AIHEITA

Monet residenssit kohtaavat käytännön haasteita. Joidenkin kohdalla on kyse liikkuvuudesta. Esimerkiksi PolArt residenssi voidaan ainoastaan saavuttaa ilmateitse. Nykyään, tilanne on vielä enemmän hankaloitunut Venäjää kohtaan asetettujen pakotteiden takia, jotka estävät vara-osien toimittamisen eivätkä tarjoa huoltoa vuokratuille koneille. Tämä voi johtaa siihen että lentäminen ei ole enää mahdollista tai turvallista luoden hälyyttävän mahdollisuuden: ”Liikkuvuuden näkökulmasta ja taiteilijoiden saapumisen suhteen, residenssi auttoi avaamaan kulttuurista yhteisöä.” – sanoo Natalia Fedianina – ”Toistaiseksi lentämisen peruuttaminen on olemassa vain nimellisesti, mutta yksinkertaisesti ei ole olemassa toista matkustamisen muotoa. Me emme tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi ja kuinka paljon liput tulevat maksamaan, mutta me etsimme rahoitusta mahdollistaaksemme matkailun etukäteen”.

On myös ilmiselvää että taloudelliset pakotteet ovat jo aiheuttaneet hintojen nousua. Residenssit mainitsevat kustannusten noususta ei vain logistiikan suhteen, mutta myös taide- ja toimistotarvikkeissa, mukaan lukien paperin, maalin ja tulostuspalveluiden kustannuksissa.

Samaan aikaan toimintabudjetit eivät ole muuttuneet vielä, vaikka on vaikea ennustaa mitä tulevaisuus pitää sisällään. Esimerkiksi Artkommunalkan taloudellinen malli näyttää olevan vakaa: apurahat maksetaan ”Kolomensky Posadin” varoista. Viimeisten kahden vuoden ajan residenssi sai lisärahoitusta Moskovan alueen kulttuuriministeriöstä.Tämä lisärahoitus ei ole taattua, ja Jekaterina Oinas uskoo että klusterin taloudellinen malli on muuntunut residenssin tarpeisiin, ja jopa tuen puuttuessa, ohjelma voi jatkua.

Tilanne on eri CCI Fabrikalle. Se myös rahoittaa toimintansa omista varoistaan ja ei ole riippuvainen julkisesta tai yksityisestä rahoituksesta:”Tällä hetkellä, meillä ei ole mitään ilmiselviä aukkoja budjetissa, mutta tämän suhteen ei ole mitään takeita” sanoo Pestova. ”Taloudellinen mallimme on sateenvarjomallin kaltainen: raha joka tulee tilojen vuokrista muodostaa taloudellisen pohjan koko klusterille. Nämä ovat varoja, jotka kohdistuvat koko kompleksin ylläpitoon, palkkoihin ja kulttuurihankkeisiin. Meidän vuokralaisemme–luovat yritykset jotka vuokraavat tilaa Fabrikalta–hahmottavat yhä taloudellisten tappioiden laajuutta. Vääjäämättä perspektiivit muuttuvat selkeämmiksi tulevien kuukausien aikana.”

Monia venäläisiä residenssejä rahoitetaan yhdestä lähteestä, ja tehtävänä on tulojen hajauttaminen tehdäkseen organisaatioista vakaampia. VYKSA AIR jotka tukee OKM-Uchastie hyväntekeväisyys rahasto, suunnittelee saavuttavansa kattavamman itsenäisyyden rahallistamalla resienssitoiminnasta saavuttaakseen osallisen itsenäisyyden. MaxArt säätiö odottaa saavansa tulea hankkeilleen useilta yrityspartnereilta ja toivoo että niiden toimintoja ei vähennetä ja lopeteta (jotain mikä ei suurimmaksi osaksi riipu heistä ja heidän toimistaan).

Toinen ongelma jonka residenssit mainitsevat on kansainvälisen yhteistyön lopettaminen. Tämä on tullut käsinkosketeltavaksi useiden peruuntuneiden hankkeiden ja yhteistöiden kautta. Tästä johtuen Fabrika näkee täydellisen mahdottomana suunnitella mitään toimintaa ulkomaisten taiteilijoiden kanssa. MaxArt oli suunnitellut aloittavansa lähemmän yhteistyön ulkomaisten taiteilijoiden kanssa, mutta on jo kohdannut joitain hankaluuksia. AyarKut muotoilee sen huolet suoraan: he ovat huolissaan ”Venäjän kulttuurillisesta perumisesta”. 

TULEVAISUUDEN SUUNNITELMIA

Tulevan suunnitteleminen on erityisen tärkeää. Instituutioilla on erilaisia tapoja suhtautua suunnitteluun. MaxArt säätiöllä, nuorena instituutiona, on laajoja kehityssuunnitelmia: se suunnittelee luovansa residenssiverkoston joka ei rajoittuisi rhIZOmeen. CCI Fabrika on sitoutunut luomaan vuorovaikutuksen muotoja taiteilijoiden pyyntöjen pohjalta. Mahdollisesti, aikataulutettuja residenssiäisten tutkimushankkeita toteutuetaan etänä. Kuitenkin koska strategioita parhaillaan kehitetään ja uudelleen harkitaan organisaatio ei ole vielä valmis jakamaan mitään erityisiä suunnitelmia.

PolArt residenssiohjelmaa hallinnoiva Norilskin museon on luomassa kahta uutta toimipaikkaa. Tulevaisuuden suunnittelu on nyt hankalaa, mutta Fedianina huomioi, että he ovat tottuneet siihen: ”Pandemian tuoma kokemus opetti meille että paljon vaivannäköä voidaan laittaa jonkin uudelleen suunnittelemiseen, joka voi pysyä käyttämättömänä uusien olosuhteiden esiin noustessa ja toisenlainen suunta valitaan. Siksi me yritämme edetä varoen, välttäen äkkinäisiä liikkeitä ja keskittäen huomion välittömiin asioihiin ilman että yritämme katsoa mitä on horisontin takana. Strategisuus on mennyttä, taktisuus säilyy.”

Alisa Bagdonaite pysyy optimistisena ja uskoo että Golubitskoye tulee pian jatkamaan toimintaansa ja vastaanottamaan venäläisiä residenssiläisiä, kuten myös ulkomaalaisia kansainvälisten vaihtojen raamituksessa, laajentaen toimintaansa julkaisuihin. Tulevaisuudessa, residenssi tulee myös asettumaan uuteen paikkaan ja ratkaisemaan työvoimaan liittyvät asiansa. Pahin mahdollinen skenaario jossa toiminta loppuu yhden tai useamman alueen kohdalla on myös mahdollista, tosin vain hypoteettisesti.

Natalia Ruskina uskoo että yleisötapahtumien ollessa tauolla, Pro Helvetian tiimi Moskovassa saa mahdollisuuden uudelleen tarkastella ja ymmärtää kulttuurien välisen vaihdon näkymiä sekä partnereidensa toiveita ja kiinnostuksia, kuin myös tarkastella tulevaisuuden visiota sekä toimikunnan roolia siinä. ”Ottaen huomioon merkittävät muutokset Venäjän kulttuurisella kartalla, vastaukset näihin kysymyksiin voi löytyä vain suoralla yhteiselolla ja pohdinnalla taiteilijoiden sekä partnereiden kanssa kummassakin maassa.” hän sanoo.

VUOROVAIKUTUS RESIDENSSILÄISTEN KANSSA

Residenssit jatkavat yhteydenpitoa sekä aiempien että tulevien residenssiläisten kanssa vaihtelevin astein. ”Fabrikan kommunikointi jälkimmäisten kanssa on silti melko retorista tarkoituksena on pysyä yhteydessä, jatkaa toivomista ja suunnitella jotakin. Keskustelut edellisten kanssa ovat ystävällisiä, lohduttavaa dialogia, joka suoraan sanottuna on myös terapeuttista tavallaan” sanoo Pestova. Max Art Säätiö tavalla tai toiselllla, pitää yhteyttä kaikkien kirjailijoiden kanssa jonka kanssa se on yhteistyössä. 

Artkommunalka tekee myös parhaansa tarjotakseen aikaisemmille residenssiläisille työtehtäviä kun se on mahdollista, tukien heitä taloudellisesti projektien peruuntumisen sattuessa ja tulojen vähetessä. PolArt kääntyy residenssiläisten puoleen neuvojen tai tiedon suhteen hankkeisiinsa liittyen. Useat residenssiläiset pitävät yhteyttä, mutta eivät kaikki. Jotkut taiteilijat ovat pyytäneet että heidän nimensä poistetaan kaikilta listolta eikä heidän nimiään mainita venäläisten instituutioiden yhteydessä.

ULKOINEN VUOROVAIKUTUS

Suurin osan residenssistä ei pystynyt eikä edelleen voi ilmaista näkemyksiään ulkopolitiikan (9) muutoksista virallisilla kanavillaan. Sekä keskeiset sosiaaliset mediat Facebook ja Instagram on tunnustettu äärijärjestöiksi 21 maaliskuuta jälkeen. Useat organisaatiot ovat uudelleen muokanneet niiden tiedotus-strategiaansa muissa sosiaalisissa medioissa Telegamissa, VKssa ja Odnoklassnikissa.

Natalia Fedianinan kommentoi instituution päätöstä:”Me olemme valinneet pysyä hiljaisina koska julkisesti puhuminen voi haitata hankettamme ja muita ihmisiä. Sinun täytyy tehdä tehtäväsi, mennä eteenpäin. Me tulemme luomaan hankkeita jotka tuovat esiin äänien moninaisuutta niin pitkään kun se on mahdollista.”

”Me emme voi avoimesti ilmaista kansalaisnäkökulmamme kommunikaatiokanaviemme kautta, tämä on raskasta ja piinaavaa” myöntää toinen residenssi organisoija. ” Sain viestin viime vuoden residenssiläiseltä, joka kysyi miksi hänen lempiresidenssinsä ei ota kantaa. Mutta me emme voi. Tämä ei uhkaa vain meitä, vaan myös yleistä tavoitettamme, emmekä tiedä onko lausuman julkistaminen usean vuoden työskentelemisen uhraamisen arvoista.”

Golubitskoyen kuraattori ei koe mitään suoraa painetta tai sensuuria. Kuitenkin koska hänen työnsä vaatii toimimista uusien ja tuntemattomien yleisöjen kanssa, hän yrittää olla varovainen ja kohtelias kun puhuu nykyisestä tilanteesta, vaikka se ei ole aina mahdollista.

CCI Fabrika on aiemmin esittänyt aktivistisia ja sosiaalisia projekteja, kuin myös näyttelyitä taiteilijoilta jotka avoimesti ilmaisevat poliittiset näkemyksensä. Tässä suhteessa instituution agenda ja käytäntö eivät ole muuttuneet. Verrattaessa aikaan ”ennen”, ero tarkkailun ja sensuurin suhteen ei ole vielä näkyvä. Siitä huolimatta organisaatio on varovainen ja seuraa uusia lain rajoituksia jotka tulevat voimaan.

MaxArt Säätiö on myös varovainen lausunnoissaan ja kohdistaa huomion toimintaansa:”Tähän saakka, me emme ole kokeneet mitään ulkopuolista painetta, mutta nykyisen tilanteen kulttuurisella kentällä huomioiden (ei ainoastaan sillä), me ymmärrämme että me ja kollegamme voivat saada vastaansa huomiota julkisina organisaatioina. Me olemme linjanneet meidän näkemyksemme heti alussa, taiteellisen tuotannon säilyttäminen pysyy meille tärkeänä.”

Kenties ainoastaan kansainväliset organisaatiot voivat ilmaista näkemyksensä avoimesti. Pro Helvetian Moskovan toimisto julkaisi lausunnon verkkosivuillaan sanoen että toimikunta ”vahvasti tuomitsee Venäjän sotilaallisen tunkeutumisen Ukrainaan.” 

VERTAISTUKI

Useat residenssi organisaatiot huomioivat että he saavat tukea ammatti yhteisöltä ei vain Venäjän sisällä mutta myös ulkopuolelta. Vuosien varrella organisaatiot muodostivat partneruusverkostoja, joten kontekstin erityisyydet, kuten myös organisaatioiden arvot, ovat hyvin kansainvälisten kollegoiden tiedossa.

Kolomnan museoklusteri joka ylläpitää Artkommunalkaa jatkaa yhteydenpitoa ulkomaisten kollegoiden kanssa projektien suhteen jotka eivät suoraan liity residenssiin. Oinas sanoo että reaktiot vaihtelevat: ”[Kolleegat] ovat valmiita osallistumaan tapahtumiimme ja tukemaan meitä, vaikka yhteisö on jakautunut. Me emme voi kieltää, että on niitä jotka eivät ole enää valmiita tekemään yhteistyötä. Jokainen tekee omat valintansa. On ihmisiä jotka eivät ole muuttaneet suhtautumistaan meitä kohtaan. Me yritämme pysyä yhdessä ja tehdä yhteisiä hankkeita.”

Melkein kaikki haastatellut mainitsivat, että ammatilliset vuorovaikutusohjelmat voivat olla konkreettinen apu residenssiorganisaatioille. Esimerkit ovat yhteistöitä, opetuksellisia ja residenssien välisiä ohjelmia (VYKSA AIR), solidaarisuutta, tukea ja kommunikaatio hankkeita (Golubitskoye) sekä olemassa olevien yhteyksien ja suhteiden ylläpitoa (rhIZOme). Joskus avoin dialogi riittää, sanoo Irina Bugaeva AyarKut säätiöstä.

Tämän lisäksi, residenssit ja muut taideinstituutiot voivat tukea toisiaan resurssien suhteen. Polina Mogilina sanoo, että nyt on erityisen tärkeää tarjota kaikki mahdollinen apu hankkeiden toteutuksessa, ja MaxArt Säätiö etsii jatkuvasti partnereita. Jekaterina Oinas sanoo myös että mikä tahansa yhteistyö on tukea itsessään:”Ajattelen että partnereiden etsiminen tulee vaatimaan enemmän panostusta. Jos etsintä on menestyksekästä, yhteistyö tulee olemaan vakaata ja pitkäkestoista. Jos suhteet organisaatioon muodostetaan tämänlaisessa kriittisessä tilanteessa, tämä osoittaa perusluottamuksen.”

Kristina Pestova ilmaisee toiveensa sosiaalisesta koheesiosta, painottaen että olosuhteet josta instituutiot löytävät itsensä tulisi olla yhteisymmärryksen edistäjiä, ei eripuran.

***

Residenssit ovat instituutioita, joiden tavoite on tukea taiteilijoita ja taiteellista prosessia. Tässä mielessä niiden koko olemus perustuu tuen, huolenpidon ja vieraanvaraisuuden ajatuksille. Konfliktin edessä, pelon, keskinäisen vihan ja aiempien arvojen epävarman tilanteen sihteen, monille toisten auttaminen on ainoa asia, jossa on jotain järkeä. Toki tämä tuki tulisi ensisijaisesti kohdistaa miljoonille ihmisille, joiden elämä on vaarassa, ihmisille jotka ovat menettäneet rakkaansa, omaisuutensa, tulevaisuuden näkemyksensä ja kotinsa. Kuitenkin, mikäli tiettyjen rajoitusten takia, instituutiot eivät voi auttaa niitä joita sota koskettaa, he voivat silti tukea toisia avun tarpeessa olevia.

Monet venäläiset taideinstituutiot löytävät itsensä epäselvässä tilanteessa. Ne ovat turhautuneita kyvyttömyyteen puhua julkisesti ja vaikuttaa tilanteeseen, kuten myös uhkaan menettää tuki toiminnalle ja luomiselle. Kuten yksi residenssiorganisoija mainitsee: ”Jos haluamme jatkaa työskentelyä ja saatavilla olevien resurssien käyttämistä, meidän täytyy tehdä useita myönnytyksiä. Tämä on vaikea kysymys eettiseltä kannalta. Kuitenkin, me ymmärrämme että meidän tavoitteemme ensisijaisesti on auttaa taiteilijoita ja niin pitkään kuin voimme tehdä niin me tulemme auttamaan. Me ymmärrämme että jopa se että pystymme jatkamaan ja toimimaan on henkistä tukea heille”.

Kaikki instituutiot toimivat tämänhetkisessä tilanteessa, resurssiensa ja haasteidensa kanssa. Yhteisen huolenpidon harjoittamista tulisi vahvistaa jos venäläiset taiteilijat ja kuraattorit, jo nyt haavoittuvaisia ja prekaareina, voivat tulla tuetuksi näiden instituutioiden toimesta. Tietenkin, tukea ei ole ilman kääntöpuoliaan vaatien harkintaa: tukea tulisi tarjota vain ottaen huomioon pyynnöt niiltä joita haluamme auttaa. Näyttää siltä että sillä on mahdollisuus luoda ketjureaktio sallien ihmisten uudelleen lunastaa ihmisyytensä ja uskonsa perusarvoihin.

Vaikka tämä on vain pisara meressä, residenssiammattilaiset saattavat pyrkiä saavuttamaan rauhaa taiteellisin keinoin. Kuten yksi residenssitoimija mainitsee: ”Taiteen kontekstissa, me emme harjoita itsesensuuria, ja se antaa tilaa lisämerkityksille. Me pyrimme rauhaan sisäisin keinoin– me jatkamme sen tekemistä mitä olemme tehneet.” Vaikka on ilmiselvää aikaisemman kokemuksen perusteella että ”pehmä vallankäyttö” on epäsuhtaista suhteessa suoraan aggressioon, rohkeutta tarvitaan edes pienten askeleiden tekemiseen omalla kentällään tällä hetkellä.

Kirjassa jota lainattiin aiemmin, Eduardo Kohn mainitsee merkkien luokittelun Charles Sanders Peircen mukaan joka jakaa ne ensisijaisiin (potentiaalisiin tapahtumiin) ja toissijaisiin(”raaka todellisuus”) sekä kolmansiin (maailman ”tavat”, muodostelmat jotka nousevat suhteista elementtien välillä). Tämä viimeisin on se joka antaa meidän ymmärtää ympäristöä ja ennustaa tapahtumia perustuen meidän tietoomme ja kokemuksiimme – kuten Kohn asian ilmaisee, ne saavat ”maailman mahdollisesti ennustettavaksi”. Kuitenkin, ne eivät toimi lakeina, ja hajoamisen ja kriisin kohdista tulee keskeisiä:”Maailma paljastuu meille, ei vain sen kautta että meillä on tapoja, vaan hetkinä jolloin, joutuessamme hylkäämään vanhat tapaamme, me omaksumme uusia.”(10) Kohnin mukaan semioottinen dynamiikka on sekasorron ja mullistuksen tulosta.

Liikehdinnät joita todistamme nyt ovat todennäköisesti osia laajemmasta kokonaisuudesta, johon meillä on minimaalinen ote. Nämä liikehdinnät ovat vastarintaisia kaikelle minkä tiedämme ja asiat vaikuttavat ennustamattomilta. Kenties juuri tämän ”tottumuksen” rikkomisen vuoksi nämä uudet vuorovaikutukset ja muodostelmat sekä uudet ”nousevat todellisuudet” jossa jokainen voi löytää roolinsa tulee luoduksi. Taideresidenssit tulevat olemaan myös osana tätä prosessia uudelleenmääritellen rooleja ja mahdollisuuksia, ja näen niiden potentiaalin tiloina jotka sallivat kokeilla toista paikkaa ja ottaa toisen näkökulman, kuten myös toimia aktiivisina prosessin eteenpäin viejinä. Mutta melko mahdollisesti, on olemassa monia muita rooleja, joita me emme ole vielä tulleet ajatelleeksi. 

1.Kohn, Eduardo 2013. How Forests Think: Toward an Anthropology Beyond the Human. University of California Press, 95.

2.Viveiros de Castro, Eduardo, 2014. Cannibal Metaphysics. Univocal, 55.

3.Kohn, Eduardo 2013. How Forests Think: Toward an Anthropology Beyond the Human. University of California Press, 97.

4.https://www.radicalphilosophyarchive.com/issue-files/rp182_article2_skafish_castro_cannibalmetaphysics.pdf

5.OMK-Uchastie Charity Fund perustettiin 2008 the United Metallurgical Company (JSC OMK, Moscow) johtajien ja työntekijöiden toimesta. OMK omistaa Vyksassa metalli tehtaan, paikallisen kaupungin muodostavan yrityksen. Säätiö toteuttaa sosiaalisia hankkeita, tukee erityistarpeita vaativia ihmisiä, perheitä ja lapsia, sekä toteuttaa nykytaide projekteja.

6.Projekti lanseerattiin hyväntekijä ja keräilijä Alexander Mechetin toimesta joka aikaisemmin aloitti samanlaisia hankkeita Vladivostokissa (the Centre for Contemporary Art and Zarya Art Residence). Mechetin on perustaja ja osa-omistaja Venäjän isoimmassa alkoholi yrityksessä BELUGA GROUPissa.

7.Volga-Vyatka haara Pushkin museota (the Pushkin State Museum of Fine Arts / Nizhny Novgorod), aiemmin tunnettiin nimellä Volga-Vyatka branch of the National Centre for Contemporary Art (NCCA).

8.«Workshop of care» (moderaattori Tatyana Volkova), projekti "Feminine gender» (Lena Balakireva ja "Yezhevika" Säätiö, luennot "Conversations in Dark Times" (Lena Skripkina ja Maxim Kalinin), etc.

9.Maaliskuun 4.päivänä 2022 Venäjän parlamentti hyväksyi lain jonka mukaan voi saada jopa 15 vuoden vankilatuomion jos levittää “virheellistä” tietoa sotavoimista. 

10. Kohn, Eduardo 2013. How Forests Think: Toward an Anthropology Beyond the Human. University of California Press, 66.