Esitellessään itsensä tekstiilitaiteilija ja Värtsilän taiteilijaresidenssin järjestäjä Karoliina Arvilommi sanoo: ”Asun Venäjän rajalla”.
Myöhään illalla saapuessamme Värtsilään näemme peltoja jotka jatkuvat rajalle saakka, rajapoliisin vartiotorneja kukkuloilla sekä hyvin valaistuja liikennemerkkejä, jotka ilmoittavat rajatarkastuspisteiden läheisyydestä.
Näemme myös hanhiparvia, jotka palaavat kotiin lentäen V-muodossa. Myöhemmin kuulemme joen kosteikolla yöpyvien muuttolintujen sirkutusta ja piipitystä. Linnut ovat todella kovaäänisiä.
Kuuntelemme niitä seisoen hiljaa pensaiden takana epätavallisen pehmeällä maalla – se on viime vuoden kuivuneen ruohon ja sammaleen peitossa. Sammaleita on erityyppisiä ja eri värisiä. Sammalta täällä löytyy jopa maan sisältä työntyviltä kiviltä.
Nykyään Tohmajärveen kuuluva Värtsilä ei ole vain rajakylä, se on myös rajan jakama kylä. Talvisodan jälkeen pääosa Värtsilästä koneenrakennustoimintoineen ja ruukkeineen siirtyi osaksi Neuvostoliittoa. Laitakaupunkialueet, pääosin omakotitaloalueet, jäivät Suomen puolelle. Värtsilässä on muutama maatila ja jonkin verran maataloustoimintaa: pelloilla kasvatetaan kauraa, ohraa ja ruista. Nykyinen kylä koostuu parista kymmenestä talosta, äskettäin suljetusta kirjastosta, joka myytiin yksityisomaisuutena sekä kesäteatterista, joka sijaitsee punaisessa puurakennuksessa. Alueella on monia samannäköisiä taloja.
Karoliinan koti on joen rannalla sijaitseva kaksikerroksinen talo, jonka ulkoremontti on vielä kesken. Talo oli heti sodan jälkeen kunnantalo, myöhemmin siitä tuli posti, pankki ja kauppa. Karoliina Arvilommi on asunut tässä talossa 20 vuotta.
Kuva: Adel Kim
Kuva: Angelina Davydova
Karoliinalla on kokemusta työskentelystä pakolaisten kanssa – muutama vuosi sitten hän työskenteli afganistanilaisten ja irakilaisten pakolaisten kanssa. Karoliina kannattaa taiteilijaresidenssitoimintaa ylipäätänsä – hän ehdotti residenssin perustamista Tohmajärven kunnalle, jonka seurauksena kunta käynnisti kesäresidenssin Musiikkiopistoon eri alojen taiteilijoille. Residenssiaika on kahdesta viikosta kuukauteen. Toistaiseksi siellä ovat vierailleet enimmäkseen suomalaiset taiteilijat.
Hän myös haaveili alueella toimivasta ympärivuotisesta residenssistä.
Ukrainan sodan alkaessa kunta tarjosi pakolaisille asuntoja Tohmajärvellä. Karoliina ehdotti, että Värtsilän asunnoista tulisi residenssejä ukrainalaisille taiteilijoille. Maahanmuuttovirasto (Migri) ja kunta tarjoavat taloudellista ja oikeudellista tukea yhdessä: Migri maksaa asuntojen vuokran ja sähköt, kun taas kalusteet ja lisätarvikkeet sekä taiteilijoiden kustannukset taidetarvikkeille kattaa kunta.
Toiminnan alussa Värtsilän taiteilijaresidenssi sijaitsi Värtsilän kunnantalossa – tämä rakennus on tarkoitus purkaa lähiaikoina. Tukea saaneet ukrainalaiset taiteilijat asuivat siinä talossa marraskuuhun 2022 asti. Myöhemmin he muuttivat Värtsilään uusiin rivitaloihin. Studiot, joissa he työskentelevät, ovat noin kahden kilometrin päässä asunnoista.
Tällä hetkellä Värtsilässä asuu kolme ukrainalaista taiteilijaa perheineen: maalari ja taideopettaja Nataliia Deineka, kuvanveistäjä Sergii Shaulis ja jazzlaulaja ja opettaja Mari Zhiginas. Mari leipoo vierailuamme varten aivan mahtavia suklaapäällysteisiä leivonnaisia voikermatäytteellä.
Kuva: Adel Kim
Karoliina otti yhteyttä muutamaan ohjelmaan saadakseen yhteyden ukrainalaisiin taiteilijoihin. Heinäkuusta 2022 lähtien Värtsilän taiteilijaresidenssi on ollut osa Ukraine Solidarity Residencies -ohjelmaa (USRP). USRP tukee taiteilijoita työ- ja matka-apurahoilla sekä tarjoaa verkostoitumismahdollisuuksia, työpajoja, mahdollisuuksia esitellä töitään Suomessa sekä näkyvyyttä.
Karoliina kertoo, että Värtsilä on hyvä paikka perheille. "Lapsiperheet ovat täällä onnellisia, vaikka paikka ei välttämättä sopisi samalla tavalla yksittäisille taiteilijoille – heistä voi tuntua yksinäiseltä ja eristyneeltä.”
On tärkeää luoda yhteyksiä taiteilijoille paikallisyhteisöön, hän myös sanoo. Residenssiläiset käyvät suomen kielen tunneilla kahdesti viikossa jonka lisäksi heillä on myös muita säännöllisiä tapaamisia yhteisön kanssa.
Aloitteen tulevaisuudesta puhuessaan Karoliina toivoo saavansa lisätukea. Hän on jatkuvasti yhteydessä erilaisiin taiteilijoita tukeviin järjestöihin ja ohjelmiin. Sosiaalisen median kautta hän myös auttaa taiteilijoita löytämään mahdollisuuksia eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Mari sai kunnalta apurahaa kuoron perustamiseen – heillä on harjoituksia toukokuussa viikonloppuisin ja ensimmäisen konsertti pidetään 3. kesäkuuta.
Karoliina toivoo, että jos hän saa rahoituksen, hän voisi järjestää myöskin "tavallista" residenssiä eikä "hätä" residenssiä. Viime kuukausien kokemus on ollut palkitseva, mutta myös monella tasalla haastavampi kuin "tavallinen" residenssi toiminta. On paljon vaikeampaa vetää rajaa "henkilökohtaisen" ja "ammatillisen" välille, sammuttaa matkapuhelin yöksi, asettaa rajoja residenssien pyörittämiselle – olla tekemättä siitä ympärivuorokautista operaatiota.
Kuva: Angelina Davydova
Karoliina uskoo, että suomalaiset ja karjalaiset kokemukset uudelleen asuttamisesta toisen maailmansodan jälkeen ovat varmasti vaikuttaneet siihen, miten Ukrainan sotaan täällä suhtaudutaan. "Ihmiset saattavat tuntea myötätuntoa ukrainalaisia kohtaan, he voivat samaistua pakolaisten kokemuksiin", hän muistelee monia alueen ihmisiä, joiden perheet menettivät kotinsa sodan takia 80 vuotta sitten. Raja on lähellä.
Karoliina ja lähes kaikki tapaamamme paikalliset kertovat, että ennen sotaa he kävivät säännöllisesti Venäjällä ja heillä oli siellä ystäviä. Nyt monet heidän venäläiset ystävänsä ja työtoverinsa Sortavalasta, Pietarista sekä muualta päättivät lähteä maastaan Ukrainan sodan sekä sodanvastaisen näkemyksensä vuoksi. Karoliinan ystävät ovat muuttaneet Kanadaan, Montenegroon ja myös muihin maihin. Värtsilän rajanylityspaikka on virallisesti auki, mutta harvat ihmiset kulkevat siitä läpi.
